[1] »Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Ju ma laan ja usko kaa minuun.
[2] Minun Isäni kodissa on monta huo netta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.
[3] Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta sai sitte olla siellä missä minä olen.
[4] Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»
[5] Tuomas sanoi hänelle: »Herra, em me me tiedä, minne sinä menet. Ku inka voisimme tuntea tien?»
[6] Jeesus vastasi: »Minä olen tie, to tuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
[7] Jos te tunnette minut, opitte tunte maan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hä net.»
[8] Filippus sanoi hänelle: »Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.»
[9] Jeesus vastasi: »Etkö sinä, Fi lippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seu rassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’?
[10] Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en pu hu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hä nen tekojaan.
[11] Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun te ko jeni tähden.
[12] »Totisesti, totisesti: joka uskoo mi nuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suu rem piakin. Minä menen Isän luo,
[13] ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirk kaus tulisi julki Pojassa.
[14] Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
[15] »Jos te rakastatte minua, te nou da tatte minun käskyjäni.
[16] Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
[17] Tämä puolustaja on Totuuden Hen ki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luo nan ne ja on teissä.
[18] »En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
[19] Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elä mään.
[20] Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.
[21] Joka on ottanut vastaan minun käs kyni ja noudattaa niitä, se ra kas taa mi nua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmai sen hänelle itseni.»
[22] Juudas – se toinen, ei Iskariot – sanoi hänelle: »Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?»
[23] Jeesus vastasi: »Jos joku ra kas taa minua, hän nou dattaa minun sa naani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hä nen luokseen ja jäämme asu maan hänen luokseen.
[24] Se, joka ei minua rakasta, ei nou data minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
[25] »Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luo nanne.
[26] Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mie leenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
[27] »Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sella ista jonka maailma antaa. Olkaa ro h keat, älkää vaipuko epätoivoon.
[28] Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suu rempi.
[29] Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.
[30] Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä mi nuun ole,
[31] mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. Nouskaa, me lä h demme täältä!»