[1] Kun minä parannan Israelin vammat, tulevat näkyviin Efraimin rikokset ja Samarian pahat teot. Siellä rehottaa valhe ja petos: varkaat tunkeutuvat taloihin, rosvojoukot kuljeksivat ryöstellen.
[2] He eivät ajattele, että minä muistan heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa saartavat heidät, ne odottavat tuomiota minun edessäni.
[3] – He saavat kavaluudellaan kuninkaan hyvälle mielelle, tekevät valheillaan hovin iloiseksi.
[4] Pettureita kaikki tyynni, uskottomia kuningastaan kohtaan! He ovat kuin uuni, jonka leipuri on sytyttänyt: se hehkuu läpi yön taikinan alustamisesta happanemiseen asti, eikä hiillosta tarvitse kohentaa.
[5] Kuninkaamme juhlapäivänä hänen hovinsa on sairas hehkuvasta viinistä, hän itse, pahaa aavistamatta, puristaa kättä pettureiden kanssa.
[6] He ovat tulleet paikalle iskeäkseen. Väijyessään he olivat kuin uuni, joka hehkuu läpi yön, vaikka leipuri nukkuu. Aamulla roihusi ilmituli!
[7] Koko joukko leimuaa kuin uuni: tuomarinsa he tuhoavat, kaikki kuninkaansa kaatavat. Kukaan ei kysy minun tahtoani!
[8] Efraim sekoittuu muihin kansoihin. Se on kuin leipä, jota paistaja ei ole kääntänyt.
[9] Vieraat kuluttavat Efraimilta voimat, mutta se ei sitä ymmärrä. Efraimin hiuksissa on jo harmaata, mutta se ei sitä huomaa.
[10] Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi, mutta se ei silti palaa Herran, Jumalansa, luo, ei etsi häntä.
[11] Efraim on kuin kyyhkynen, tyhmä ja ajattelematon. Se kutsuu avuksi Egyptiä, se kulkee Assyriaan.
[12] Mutta minne Efraim meneekin, minä levitän verkkoni sen päälle, minä pyydystän sen kuin lintuparven. Minä rankaisen sitä, niin kuin olen tehnyt kansalleni tiettäväksi.
[13] – Voi israelilaisia, he ovat paenneet luotani! Tuho kohdatkoon heitä, koska he ovat nousseet minua vastaan! Minä tahdoin vapauttaa heidät, mutta he puhuivat minulle pelkkää valhetta.
[14] He eivät huuda sydämestään minua avuksi vaan voihkivat vuoteillaan. He viileskelevät itseään rukoillessaan minulta viljaa ja viiniä. Näin he kapinoivat minua vastaan.
[15] Minä kasvatin heidät, vahvistin heidän käsivartensa, mutta he suunnittelevat minua vastaan pahaa.
[16] Eivät he käänny minun, Korkeimman, puoleen. He ovat kuin löystynyt jousi. Heidän päällikkönsä kaatuvat Egyptissä miekkaan, sillä he puhuivat julkeita sanoja.