[1] – Kuulkaa tämä, te papit, kuunnelkaa tarkasti, te Israelin päämiehet! Kuningashuone, kuuntele, mitä sanon! Te kaikki joudutte tuomiolle, koska olette olleet ansana Mispassa, verkkona Taborin yllä,
[2] pyydyskuoppana Sittimissä. Minä kuritan teitä kaikkia!
[3] Minä tunnen Efraimin, Israel ei pääse minua piiloon. Sinä, Efraim, olet harjoittanut haureutta, sinä, Israel, olet tullut saastaiseksi.
[4] Sinun tekosi estävät sinua palaamasta Jumalan luo. Sinussa on huoruuden henki, sinä et tunne Herraa.
[5] Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi. Israel ja Efraim kompastuvat rikoksiinsa, myös Juuda lankeaa niiden kanssa.
[6] Vaikka Israel lähtee Herran luo, vie hänelle lampaita ja härkiä, hän ei vastaa sille. Hän on vetäytynyt pois.
[7] Israel on ollut uskoton Herralle, se on synnyttänyt äpärälapsia. Nyt uudenkuun juhla tekee Israelista lopun, se menettää perintömaan.
[8] – Puhaltakaa torveen Gibeassa, soittakaa hälytys Ramassa! Huutakaa Bet-Avenissa: »Benjamin, vihollinen on kannoillasi!»
[9] Efraimia kohtaa rangaistus, lähellä on päivä, jolloin se tulee autioksi. Israelin heimoille minä teen nyt tiettäväksi, miten niiden lopulta käy.
[10] Juudan ruhtinaat ovat tehneet väärin kuin rajakivien siirtäjät. Heidän päälleen minä syöksen vihani tulvan.
[11] Efraim on ruhjottu, se on saanut mitä on ansainnut. Täynnä intoa se tahtoi kulkea tyhjää seuraten.
[12] Minä olen Efraimille kuin jäytävä tauti, Juudan heimolle kuin märkivä haava.
[13] Kun Efraim huomasi sairautensa ja Juuda näki paiseensa, silloin Efraim lähti Assyriaan, lähetti sanan suurkuninkaalle. Mutta hän ei voinut tehdä teitä terveiksi, ei parantaa teidän paiseitanne.
[14] Minä käyn Efraimin kimppuun kuin leijona, Juudan kimppuun kuin jalopeura. Minä revin, minä raatelen saaliini ja vien sen pois, ei kukaan voi sitä pelastaa.
[15] Sitten palaan takaisin paikalleni ja odotan, kunnes he katuvat ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat: