[1] Herra sanoi Moosekselle: »Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen.
[2] Minä lähetän sinun edelläsi enkelini ja karkotan tieltäsi kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
[3] Mene maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje teidän mukananne, koska te olette uppiniskainen kansa. Muuten saattaisin tuhota teidät matkalla.»
[4] Kun israelilaiset kuulivat nämä ankarat sanat, he pukeutuivat murheissaan suruasuun, eikä kukaan pannut koruja ylleen.
[5] Herra sanoi Moosekselle: »Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen.»
[6] Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä.
[7] Mooses pystytti teltan leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimesi sen pyhäkköteltaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan eteen.
[8] Aina kun Mooses oli menossa telttaan, israelilaiset asettuivat seisomaan kukin telttansa ovelle ja seurasivat häntä katseellaan, kunnes hän astui sisälle telttaan.
[9] Mooseksen tullessa telttaan pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle siksi aikaa, kun Herra puhui Moosekselle.
[10] Nähdessään pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle ihmiset kumartuivat maahan kukin telttansa edessä.
[11] Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.
[12] Mooses sanoi Herralle: »Sinä sanot, että minun on vietävä tämä kansa perille, mutta et ole ilmoittanut, kenet lähetät minun avukseni matkalle. Kuitenkin olet sanonut, että tunnet minut ja että osoitat minulle armosi.
[13] Jos siis todella tahdot osoittaa armoasi, niin ilmoita minulle suunnitelmasi. Silloin minäkin tunnen sinut ja voin elää sinun mielesi mukaisesti. Onhan tämä kansa sinun oma kansasi.»
[14] Herra sanoi: »Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?»
[15] Mooses sanoi: »Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme.
[16] Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä.»
[17] Herra vastasi Moosekselle: »Minä teen sen mitä minulta pyydät, sillä olen mieltynyt sinuun ja tunnen sinut.»
[18] Silloin Mooses sanoi: »Anna siis minun nähdä kunniasi.»
[19] Herra sanoi: »Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.»
[20] Herra sanoi vielä: »Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.»
[21] Sitten Herra sanoi: »Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo.
[22] Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
[23] Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.»