[1] Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet;
[2] ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.
[3] Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille
[4] ja sanoi: »Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren». Mutta he sanoivat: »Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.»
[5] Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
[6] Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: »Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta».
[7] Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.
[8] Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi.
[9] Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: »Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,
[10] ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt».
[11] Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: »Oletko sinä juutalaisten kuningas?» Niin Jeesus sanoi: »Sinäpä sen sanot».
[12] Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.
[13] Silloin Pilatus sanoi hänelle: »Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?»
[14] Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.
[15] Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat.
[16] Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi.
[17] Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: »Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?»
[18] Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
[19] Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: »Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä».
[20] Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
[21] Ja maaherra puhui heille ja sanoi: »Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?» Niin he sanoivat: »Barabbaan».
[22] Pilatus sanoi heille: »Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?» He sanoivat kaikki: »Ristiinnaulittakoon!»
[23] Niin maaherra sanoi: »Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?» Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: »Ristiinnaulittakoon!»
[24] Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: »Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.»
[25] Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: »Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle».
[26] Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
[27] Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon.
[28] Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan
[29] ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: »Terve, juutalaisten kuningas!»
[30] Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.
[31] Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.
[32] Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
[33] Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallon paikaksi –
[34] he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.
[35] Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.
[36] Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.
[37] Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: »Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas».
[38] Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.
[39] Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä
[40] ja sanoivat: »Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä».
[41] Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:
[42] »Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.
[43] Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.»
[44] Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.
[45] Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
[46] Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
[47] Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: »Hän huutaa Eliasta».
[48] Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.
[49] Mutta muut sanoivat: »Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan».
[50] Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
[51] Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
[52] ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.
[53] Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.
[54] Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: »Totisesti tämä oli Jumalan Poika».
[55] Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa.
[56] Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.
[57] Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.
[58] Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.
[59] Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen
[60] ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.
[61] Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.
[62] Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo
[63] ja sanoivat: »Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’.
[64] Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.»
[65] Niin Pilatus sanoi heille: »Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte».
[66] Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.