[1] Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
[2] »Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
[3] Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
[4] Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ’Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin’.
[5] Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
[6] ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
[7] Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
[8] Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ’Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
[9] Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’
[10] Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
[11] Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
[12] Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi.
[13] Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
[14] Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.»
[15] Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
[16] Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: »Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
[17] Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?»
[18] Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: »Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
[19] Näyttäkää minulle veroraha.» Niin he toivat hänelle denarin.
[20] Hän sanoi heille: »Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?»
[21] He vastasivat: »Keisarin». Silloin hän sanoi heille: »Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on».
[22] Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
[23] Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
[24] sanoen: »Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen’.
[25] Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
[26] Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
[27] Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
[28] Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut.»
[29] Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
[30] Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
[31] Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
[32] ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.»
[33] Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
[34] Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
[35] ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
[36] »Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?»
[37] Niin Jeesus sanoi hänelle: »’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.
[38] Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
[39] Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.
[40] Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.»
[41] Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
[42] sanoen: »Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?» He sanoivat hänelle: »Daavidin».
[43] Hän sanoi heille: »Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
[44] ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle’.
[45] Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?»
[46] Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.