[1] Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.
[2] Ja hän sanoi palvelijoilleen: »Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat».
[3] Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.
[4] Sillä Johannes oli sanonut hänelle: »Sinun ei ole lupa pitää häntä».
[5] Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.
[6] Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;
[7] sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi.
[8] Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: »Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää».
[9] Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.
[10] Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.
[11] Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen.
[12] Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.
[13] Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.
[14] Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.
[15] Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: »Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa».
[16] Mutta Jeesus sanoi heille: »Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä».
[17] He sanoivat hänelle: »Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa».
[18] Mutta hän sanoi: »Tuokaa ne tänne minulle».
[19] Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
[20] Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.
[21] Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
[22] Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
[23] Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
[24] Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
[25] Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.
[26] Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: »Se on aave», ja huusivat pelosta.
[27] Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: »Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö».
[28] Pietari vastasi hänelle ja sanoi: »Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten».
[29] Hän sanoi: »Tule». Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
[30] Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: »Herra, auta minua».
[31] Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: »Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?»
[32] Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
[33] Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: »Totisesti sinä olet Jumalan Poika».
[34] Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.
[35] Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat.
[36] Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.