[1] Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta
[2] ja sanoi heille: »Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle.
[3] Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: ’Herra tarvitsee niitä’; ja kohta hän lähettää ne.»
[4] Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:
[5] »Sanokaa tytär Siionille: ’Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla’.»
[6] Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt,
[7] ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle.
[8] Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle.
[9] Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: »Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!»
[10] Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: »Kuka tämä on?»
[11] Niin kansa sanoi: »Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista».
[12] Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet.
[13] Ja hän sanoi heille: »Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan.»
[14] Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
[15] Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: »Hoosianna Daavidin pojalle», niin he närkästyivät
[16] ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nämä sanovat?» Niin Jeesus sanoi heille: »Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?»
[17] Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.
[18] Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä.
[19] Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: »Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako». Ja kohta viikunapuu kuivettui.
[20] Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: »Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?»
[21] Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi.
[22] Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.»
[23] Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: »Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?»
[24] Jeesus vastasi ja sanoi heille: »Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
[25] Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?» Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’
[26] Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.»
[27] Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: »Emme tiedä». Niin hänkin sanoi heille: »Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
[28] Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
[29] Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
[30] Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
[31] Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?» He sanoivat: »Ensimmäinen». Jeesus sanoi heille: »Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
[32] Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
[33] Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
[34] Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät.
[35] Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.
[36] Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin.
[37] Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat’.
[38] Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä’.
[39] Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.
[40] Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?»
[41] He sanoivat hänelle: »Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa».
[42] Jeesus sanoi heille: »Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?
[43] Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
[44] Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.»
[45] Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.
[46] Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.