[1] »Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
[2] Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.
[3] Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina;
[4] ja hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille’.
[5] Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.
[6] Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: ’Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’
[7] He sanoivat hänelle: ’Kun ei kukaan ole meitä palkannut’. Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani’.
[8] Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti’.
[9] Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.
[10] Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin.
[11] Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan
[12] ja sanoivat: ’Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen’.
[13] Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: ’Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?
[14] Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.
[15] Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?’
[16] Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.»
[17] Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
[18] »Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan
[19] ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös».
[20] Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.
[21] Niin hän sanoi vaimolle: »Mitä tahdot?» Tämä sanoi hänelle: »Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi».
[22] Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: »Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?» He sanoivat hänelle: »Voimme».
[23] Hän sanoi heille: »Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut».
[24] Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.
[25] Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: »Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
[26] Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne,
[27] ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne;
[28] niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.»
[29] Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous.
[30] Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: »Herra, Daavidin poika, armahda meitä».
[31] Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: »Herra, Daavidin poika, armahda meitä».
[32] Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: »Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?»
[33] He sanoivat hänelle: »Herra, että meidän silmämme aukenisivat».
[34] Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.