[1] Kun Samuel oli käynyt vanhaksi, pani hän poikansa Israelin tuomareiksi.
[2] Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abia; nämä olivat tuomareina Beersebassa.
[3] Mutta hänen poikansa eivät vaeltaneet hänen teitänsä, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.
[4] Niin kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin tykö Raamaan
[5] ja sanoivat hänelle: »Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.»
[6] Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: »Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta». Ja Samuel rukoili Herraa.
[7] Niin Herra sanoi Samuelille: »Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.
[8] Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.
[9] Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva.»
[10] Niin Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka häneltä pyysi kuningasta.
[11] Hän sanoi: »Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Teidän poikanne hän ottaa ja panee heidät vaunumiehikseen ja ratsumiehikseen ja vaunujensa edelläjuoksijoiksi.
[12] Myöskin hän panee heitä tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään hänen kyntöjänsä ja leikkaamaan hänen viljaansa sekä tekemään hänelle sotatarpeita ja vaunutarpeita.
[13] Ja teidän tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.
[14] Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoillensa;
[15] ja hän ottaa kymmenykset teidän kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroillensa ja palvelijoillensa.
[16] Hän ottaa myös teidän palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä;
[17] ja hän ottaa kymmenykset teidän lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoiksensa.
[18] Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule.»
[19] Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: »Ei, kuningas meillä pitää olla.
[20] Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.»
[21] Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, puhui hän ne Herralle.
[22] Ja Herra sanoi Samuelille: »Kuule heidän ääntänsä ja aseta heille kuningas». Niin Samuel sanoi Israelin miehille: »Menkää kukin kaupunkiinne».