[1] Silloin Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä hänen päähänsä, suuteli häntä ja sanoi: »Katso, Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi.
[2] Kun sinä tänä päivänä lähdet minun luotani, kohtaat sinä Raakelin haudan luona Selsahissa Benjaminin rajalla kaksi miestä; ne sanovat sinulle: ’Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet; katso, isäsi on heittänyt mielestään aasintammat, kun on levoton teidän tähtenne ja sanoo: Mitä minä voisin tehdä poikani avuksi?’
[3] Ja kun menet siitä edemmäksi ja tulet Taaborin tammelle, tulee siellä sinua vastaan kolme miestä menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea vohlaa, toinen kantaa kolmea leipäkakkua, ja kolmas kantaa viinileiliä.
[4] Ne tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää; ota ne heiltä.
[5] Senjälkeen sinä tulet Jumalan Gibeaan, jossa filistealaisten maaherrat ovat. Ja tullessasi sinne kaupunkiin sinä kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta hurmoksissaan, harppu, vaskirumpu, huilu ja kannel edellänsä.
[6] Ja Herran henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niinkuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.
[7] Ja kun nämä ennusmerkit käyvät toteen, niin tee, mikä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi.
[8] Mene sitten minun edelläni Gilgaliin, niin minä tulen sinne sinun luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja; odota seitsemän päivää, kunnes minä tulen sinun luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä.»
[9] Ja kun hän käänsi selkänsä lähteäksensä Samuelin luota, muutti Jumala hänen sydämensä; ja kaikki nämä ennusmerkit kävivät sinä päivänä toteen.
[10] Ja kun he tulivat sinne, Gibeaan, niin katso, joukko profeettoja tuli häntä vastaan. Silloin Jumalan henki tuli häneen, ja hänkin joutui hurmoksiin heidän keskellänsä.
[11] Kun kaikki, jotka ennestään tunsivat hänet, näkivät hänet hurmoksissa niinkuin profeetatkin, sanoivat he toisillensa: »Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettain joukossa?»
[12] Mutta eräs sikäläisistä miehistä vastasi ja sanoi: »Kuka sitten heidän isänsä on?» – Niin tuli sananlaskuksi: »Onko Saulkin profeettain joukossa?»
[13] Päästyään hurmoksista hän meni uhrikukkulalle.
[14] Ja Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltansa: »Missä te olette käyneet?» Hän vastasi: »Aasintammoja etsimässä. Mutta kun emme niitä missään nähneet, menimme Samuelin tykö.»
[15] Silloin Saulin setä sanoi: »Kerro minulle, mitä Samuel teille sanoi».
[16] Saul vastasi sedällensä: »Hän ilmoitti meille aasintammain löytyneen». Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei hänelle kertonut.
[17] Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan.
[18] Hän sanoi israelilaisille: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin Israelin Egyptistä, ja minä vapautin teidät egyptiläisten käsistä sekä kaikkien niiden valtakuntien käsistä, jotka teitä sortivat.
[19] Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: ’Aseta meille kuningas’. Asettukaa siis Herran eteen sukukunnittain ja suvuittain.»
[20] Niin Samuel antoi kaikkien Israelin sukukuntien astua esiin; ja arpa osui Benjaminin sukukuntaan.
[21] Kun hän sitten antoi Benjaminin sukukunnan astua esiin suvuittain, osui arpa Matrin sukuun; sen jälkeen osui arpa Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, ei häntä löydetty.
[22] Silloin he kysyivät vielä kerran Herralta: »Onko ketään muuta vielä tullut tänne?» Herra vastasi: »Katso, hän on piiloutunut kuormastoon».
[23] Niin he juoksivat ja toivat hänet sieltä, ja kun hän asettui kansan keskelle, niin hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa.
[24] Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: »Näettekö, kenen Herra on valinnut; sillä ei ole hänen vertaistansa koko kansan joukossa». Niin koko kansa riemuitsi huutaen: »Eläköön kuningas!»
[25] Ja Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken kansan menemään, kunkin kotiinsa.
[26] Ja myöskin Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan meni sotaväki, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut.
[27] Mutta kelvottomat miehet sanoivat: »Mitä apua meille tästä on?» Ja nämä halveksivat häntä eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja; mutta hän ei virkkanut mitään.