[1] Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan. Ja Aakis sanoi Daavidille: »Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana».
[2] Daavid vastasi Aakiille: »Hyvä! Sinä tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan.» Aakis sanoi Daavidille: »Siispä minä asetan sinut oman pääni vartijaksi koko täksi aikaa».
[3] Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.
[4] Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Niin Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.
[5] Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin.
[6] Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.
[7] Niin Saul sanoi palvelijoillensa: »Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä». Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: »Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki».
[8] Silloin Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanansa kaksi miestä. He tulivat yöllä vaimon luo, ja hän sanoi: »Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon».
[9] Mutta vaimo vastasi hänelle: »Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?»
[10] Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: »Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä».
[11] Vaimo kysyi: »Kenen minä nostatan sinulle?» Hän vastasi: »Nostata minulle Samuel».
[12] Mutta kun vaimo näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja vaimo sanoi Saulille: »Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul.»
[13] Kuningas sanoi hänelle: »Älä pelkää. Mitä sinä näet?» Vaimo vastasi Saulille: »Minä näen jumal’olennon nousevan maasta».
[14] Hän kysyi häneltä: »Minkä näköinen hän on?» Vaimo vastasi: »Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena». Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
[15] Ja Samuel sanoi Saulille: »Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?» Saul vastasi: »Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.»
[16] Mutta Samuel vastasi: »Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?
[17] Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille.
[18] Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.
[19] Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin.»
[20] Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.
[21] Mutta vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: »Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.
[22] Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle.»
[23] Hän epäsi ja sanoi: »Minä en syö». Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä; ja hän nousi maasta ja istui vuoteelle.
[24] Ja vaimolla oli juottovasikka kotonaan; sen hän teurasti joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.
[25] Ja hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijainsa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.