[1] Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: »Miksi sinä tulet yksin, eikä ole ketään sinun kanssasi?»
[2] Daavid vastasi pappi Ahimelekille: »Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: ’Älköön kukaan saako tietää mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut’. Ja palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.
[3] Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tahi mitä muuta löytyy.»
[4] Pappi vastasi Daavidille ja sanoi: »Tavallista leipää minulla ei ole; ainoastaan pyhää leipää on, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia».
[5] Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: »Totisesti olivat naiset eristettyinä meistä niinkuin ennenkin, milloin minä olen retkelle lähtenyt; ovatpa palvelijain reputkin aina olleet pyhät, vaikka retki on ollutkin tavallinen retki. Sitä enemmän leipä repuissa nyt pysyy pyhänä.»
[6] Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.
[7] Mutta siellä oli sinä päivänä eristettynä Herran edessä eräs Saulin palvelija, nimeltä Dooeg, edomilainen, Saulin paimenten päämies.
[8] Ja Daavid kysyi vielä Ahimelekiltä: »Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Sillä minä en ottanut mukaani, en miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli niin kiireellinen.»
[9] Pappi vastasi: »On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole.» Daavid sanoi: »Ei ole toista sen vertaista; anna se minulle».
[10] Sitten Daavid nousi ja pakeni sinä päivänä Saulia ja tuli Aakiin, Gatin kuninkaan, luo.
[11] Mutta Aakiin palvelijat sanoivat hänelle: »Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden virittäneet hänelle tätä laulua: ’Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta’?»
[12] Daavid pani mieleensä nämä sanat ja pelkäsi suuresti Aakista, Gatin kuningasta.
[13] Niin hän tekeytyi mielipuoleksi heidän silmiensä edessä ja raivosi heidän käsissään ja piirusteli portin oviin ja valutti sylkeä partaansa.
[14] Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: »Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet minun luokseni?
[15] Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän hulluttelemaan minun eteeni? Tällainenko saisi tulla minun hoviini?»