[1] Ja tapahtui eräänä päivänä, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa: »Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella». Mutta hän ei ilmoittanut sitä isällensä.
[2] Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänellä kanssansa noin kuusisataa miestä.
[3] Ja kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.
[4] Mutta kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke; toisen nimi on Booses, toisen Sene.
[5] Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoisen puolella, Mikmaaseen päin, toinen on etelän puolella, Gebaan päin.
[6] Ja Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa: »Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomain vartiostoa; ehkä Herra on tekevä jotakin meidän puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien».
[7] Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: »Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan.»
[8] Niin Joonatan sanoi: »Katso, me menemme tuonne, lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille.
[9] Jos he sanovat meille näin: ’Olkaa hiljaa, kunnes me tulemme teidän luoksenne’, niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luoksensa.
[10] Mutta jos he sanovat näin: ’Nouskaa tänne meidän luoksemme’, niin me nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät meidän käsiimme; tämä olkoon meillä merkkinä.»
[11] Kun he sitten molemmat tulivat filistealaisten vartioston näkyviin, sanoivat filistealaiset: »Katso, hebrealaiset tulevat esiin koloistansa, joihin ovat piiloutuneet».
[12] Ja vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: »Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin». Silloin sanoi Joonatan aseenkantajallensa: »Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin».
[13] Ja Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Ja he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja löi heidät kuoliaaksi hänen jäljessänsä.
[14] Tässä ensimmäisessä kahakassa surmasivat Joonatan ja hänen aseenkantajansa noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla.
[15] Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä; myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu.
[16] Ja Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne.
[17] Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssansa: »Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois meidän luotamme». Ja kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.
[18] Ja Saul sanoi Ahialle: »Tuo tänne Jumalan arkki». Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa.
[19] Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Niin Saul sanoi papille: »Jätä sikseen».
[20] Silloin Saul kutsutti koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki.
[21] Myös ne hebrealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa.
[22] Ja kun ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, yhtyivät hekin kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa.
[23] Niin Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle.
[24] Israelin miehet olivat sinä päivänä ylen rasitetut, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: »Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni». Ja koko kansa oli ruokaa maistamatta.
[25] Ja kun he kaikki tulivat metsään, oli maassa hunajata.
[26] Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin katso, niistä vuoti hunajata, mutta ei kukaan vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa.
[27] Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat.
[28] Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: »Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: ’Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö mitään’». Ja väki oli näännyksissä.
[29] Joonatan vastasi: »Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajata.
[30] Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?»
[31] Ja he voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti; ja väki oli kovin näännyksissä.
[32] Sentähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, raavaita ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä; ja väki söi lihan verinensä.
[33] Niin Saulille ilmoitettiin tämä: »Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verinensä». Hän sanoi: »Te olette menetelleet uskottomasti; vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi».
[34] Ja Saul sanoi: »Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: ’Tuokaa jokainen härkänne ja lampaanne minun luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää; älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verinensä.’» Niin väestä jokainen silloin yöllä toi omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.
[35] Ja Saul rakensi alttarin Herralle; tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.
[36] Ja Saul sanoi: »Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten jälkeen ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee, ja älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan». He vastasivat: »Tee kaikki, mitä hyväksi näet». Mutta pappi sanoi: »Astukaamme tänne Jumalan eteen».
[37] Silloin Saul kysyi Jumalalta: »Lähdenkö minä filistealaisten jälkeen? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?» Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä.
[38] Niin Saul sanoi: »Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.
[39] Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, niin hänen on kuoltava.» Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle.
[40] Silloin hän sanoi koko Israelille: »Olkaa te toisella puolella, niin minä ja minun poikani Joonatan olemme toisella puolella». Kansa vastasi Saulille: »Tee, niinkuin hyväksi näet».
[41] Ja Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: »Anna oikea arpa». Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.
[42] Saul sanoi: »Heittäkää arpaa minun ja minun poikani Joonatanin välillä». Niin arpa osui Joonataniin.
[43] Ja Saul sanoi Joonatanille: »Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt». Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: »Minä maistoin vähän hunajata sauvan kärjellä, joka oli kädessäni; katso, minä olen valmis kuolemaan».
[44] Ja Saul sanoi: »Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on kuolemalla kuoltava, Joonatan».
[45] Mutta kansa sanoi Saulille: »Onko Joonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuin Herra elää: ei saa hiuskarvakaan pudota maahan hänen päästänsä; sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt.» Näin kansa vapahti Joonatanin kuolemasta.
[46] Sitten Saul meni eikä ajanut filistealaisia takaa; ja filistealaiset menivät kotiinsa.
[47] Kun nyt Saul oli saanut kuninkuuden Israelissa, soti hän kaikkia vihollisiansa vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan; ja minne tahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi.
[48] Ja hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjäin käsistä.
[49] Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua; ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal.
[50] Ja Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Ja hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika.
[51] Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.
[52] Mutta filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauan kuin Saul eli. Ja kenen vain Saul tapasi urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, sen hän otti luoksensa.