[1] »Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
[2] He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
[3] Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
[4] Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.
[5] Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’
[6] Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.
[7] Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
[8] Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
[9] synnin, koska he eivät usko minuun;
[10] vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
[11] ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
[12] Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
[13] Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
[14] Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
[15] Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
[16] Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.»
[17] Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: »Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ’Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’, ja: ’Minä menen Isän tykö’?»
[18] Niin he sanoivat: »Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: ’Vähän aikaa’? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu.»
[19] Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: »Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: ’Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’?
[20] Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
[21] Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
[22] Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
[23] Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
[24] Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
[25] Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
[26] Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
[27] sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
[28] Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.»
[29] Hänen opetuslapsensa sanoivat: »Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.
[30] Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.»
[31] Jeesus vastasi heille: »Nyt te uskotte.
[32] Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
[33] Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.»