[1] »Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
[2] Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
[3] Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
[4] Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
[5] Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.»
[6] Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
[7] Niin Jeesus vielä sanoi heille: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
[8] Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
[9] Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
[10] Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
[11] Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
[12] Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
[13] Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
[14] Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
[15] niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
[16] Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
[17] Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
[18] Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.»
[19] Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
[20] Ja useat heistä sanoivat: »Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?»
[21] Toiset sanoivat: »Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?»
[22] Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
[23] Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
[24] Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: »Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.»
[25] Jeesus vastasi heille: »Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
[26] Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
[27] Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
[28] Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
[29] Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
[30] Minä ja Isä olemme yhtä.»
[31] Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
[32] Jeesus vastasi heille: »Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?»
[33] Juutalaiset vastasivat hänelle: »Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi».
[34] Jeesus vastasi heille: »Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ’Minä sanoin: te olette jumalia’?
[35] Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin –
[36] niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’?
[37] Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
[38] Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.»
[39] Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä.
[40] Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
[41] Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: »Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta».
[42] Ja monet siellä uskoivat häneen.