[1] Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
[2] Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
[3] Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: »Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa».
[4] Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: »Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi».
[5] Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
[6] Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;
[7] mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: »Menkäämme taas Juudeaan».
[8] Opetuslapset sanoivat hänelle: »Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!»
[9] Jeesus vastasi: »Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.
[10] Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.»
[11] Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: »Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta».
[12] Niin opetuslapset sanoivat hänelle: »Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi».
[13] Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
[14] Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: »Lasarus on kuollut,
[15] ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä».
[16] Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: »Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa».
[17] Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.
[18] Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.
[19] Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.
[20] Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.
[21] Ja Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
[22] Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.»
[23] Jeesus sanoi hänelle: »Sinun veljesi on nouseva ylös».
[24] Martta sanoi hänelle: »Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä».
[25] Jeesus sanoi hänelle: »Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
[26] Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?»
[27] Hän sanoi hänelle: »Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan».
[28] Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua».
[29] Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
[30] Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
[31] Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.
[32] Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: »Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut».
[33] Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;
[34] ja hän sanoi: »Mihin te panitte hänet?» He sanoivat hänelle: »Herra, tule ja katso».
[35] Ja Jeesus itki.
[36] Niin juutalaiset sanoivat: »Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!»
[37] Mutta muutamat heistä sanoivat: »Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?»
[38] Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
[39] Jeesus sanoi: »Ottakaa kivi pois». Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää».
[40] Jeesus sanoi hänelle: »Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?»
[41] Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
[42] Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.»
[43] Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: »Lasarus, tule ulos!»
[44] Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: »Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä».
[45] Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
[46] Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
[47] Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: »Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
[48] Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.»
[49] Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: »Te ette tiedä mitään
[50] ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu».
[51] Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,
[52] eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.
[53] Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.
[54] Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.
[55] Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.
[56] Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: »Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?»
[57] Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.