[1] Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
[2] Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.
[3] Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
[4] Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:
[5] »Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?»
[6] Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.
[7] Niin Jeesus sanoi: »Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.
[8] Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.»
[9] Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.
[10] Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,
[11] koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.
[12] Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,
[13] ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: »Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!»
[14] Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on:
[15] »Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä».
[16] Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
[17] Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.
[18] Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
[19] Niin fariseukset sanoivat keskenään: »Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään».
[20] Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.
[21] Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: »Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen».
[22] Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
[23] Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: »Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
[24] Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
[25] Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
[26] Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
[27] Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.
[28] Isä, kirkasta nimesi!» Niin taivaasta tuli ääni: »Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava».
[29] Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: »Häntä puhutteli enkeli».
[30] Jeesus vastasi ja sanoi: »Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.
[31] Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.
[32] Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.»
[33] Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
[34] Kansa vastasi hänelle: »Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?»
[35] Niin Jeesus sanoi heille: »Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.
[36] Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.» Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.
[37] Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,
[38] että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: »Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?»
[39] Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
[40] »Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi».
[41] Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
[42] Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
[43] Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
[44] Mutta Jeesus huusi ja sanoi: »Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
[45] Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
[46] Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
[47] Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
[48] Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
[49] Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
[50] Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.»