[1] He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä.
[2] Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo.
[3] Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: »Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä.»
[4] Ja hän sanoi Joosafatille: »Lähdetkö sinä minun kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?» Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: »Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!»
[5] Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: »Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo».
[6] Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: »Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?» He vastasivat: »Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin».
[7] Mutta Joosafat sanoi: »Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?»
[8] Israelin kuningas vastasi Joosafatille: »On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika». Joosafat sanoi: »Älköön kuningas niin puhuko».
[9] Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: »Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika».
[10] Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.
[11] Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: »Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun».
[12] Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: »Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin».
[13] Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: »Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää».
[14] Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo».
[15] Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: »Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?» Hän vastasi hänelle: »Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin».
[16] Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?»
[17] Silloin hän sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa’.»
[18] Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: »Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?»
[19] Mutta hän sanoi: »Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
[20] Ja Herra sanoi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Mikä vastasi niin, mikä näin.
[21] Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet’. Herra kysyi häneltä: ’Miten?’
[22] Hän vastasi: ’Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun’. Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin’.
[23] Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.»
[24] Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?»
[25] Miika vastasi: »Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi».
[26] Mutta Israelin kuningas sanoi: »Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.
[27] Ja sano: ’Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin’.»
[28] Miika vastasi: »Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani». Ja hän sanoi vielä: »Kuulkaa tämä, kaikki kansat».
[29] Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.
[30] Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: »Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi». Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.
[31] Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: »Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa».
[32] Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: »Tuo on varmaankin Israelin kuningas», ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi.
[33] Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois.
[34] Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: »Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut».
[35] Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta oli vuotanut haavasta vaununpohjaan.
[36] Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: »Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!»
[37] Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningas haudattiin Samariaan.
[38] Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut.
[39] Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.
[40] Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
[41] Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.
[42] Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
[43] Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.
[44] Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla.
[45] Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.
[46] Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
[47] Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.
[48] Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana.
[49] Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä.
[50] Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: »Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa». Mutta Joosafat ei tahtonut.
[51] Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
[52] Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
[53] Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä.
[54] Hän palveli Baalia ja kumarsi häntä ja vihoitti Herran, Israelin Jumalan, aivan niinkuin hänen isänsä oli tehnyt.