[1] Ja Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä hevosia ja sotavaunuja. Ja hän meni ja piiritti Samariaa ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
[2] Ja hän lähetti sanansaattajat kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo
[3] ja käski sanoa hänelle: »Näin sanoo Benhadad: ’Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, ja sinun kauneimmat vaimosi ja lapsesi ovat myöskin minun’».
[4] Israelin kuningas vastasi ja sanoi: »Niinkuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on».
[5] Mutta sanansaattajat tulivat takaisin ja sanoivat: »Näin sanoo Benhadad: ’Minä olen lähettänyt sinulle tämän sanan: Anna minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi.
[6] Totisesti minä lähetän huomenna tähän aikaan palvelijani sinun luoksesi tutkimaan sinun taloasi ja sinun palvelijaisi taloja; ja kaiken, mikä on sinun silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät.’»
[7] Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: »Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta; sillä kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeatani ja kultaani, en minä niitä häneltä kieltänyt».
[8] Kaikki vanhimmat ja kaikki kansa sanoivat hänelle: »Älä kuule häntä äläkä suostu».
[9] Niin hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: »Sanokaa herralleni, kuninkaalle: ’Kaiken, mitä sinä ensi kerralla käskit palvelijasi tehdä, minä teen; mutta tätä minä en voi tehdä’». Ja sanansaattajat menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle.
[10] Niin Benhadad lähetti hänelle sanan: »Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa».
[11] Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: »Sanokaa hänelle: ’Älköön se, joka vyöttäytyy miekkaan, kerskatko niinkuin se, joka sen riisuu’».
[12] Kun hän, juodessaan kuninkaitten kanssa lehtimajoissa, kuuli tämän vastauksen, sanoi hän palvelijoilleen: »Piiritys käyntiin!» Ja he panivat piirityksen käyntiin kaupunkia vastaan.
[13] Ja katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, että sinä tulisit tietämään, että minä olen Herra.»
[14] Ahab kysyi: »Kenen avulla?» Hän vastasi: »Näin sanoo Herra: Maaherrain palvelijoitten avulla». Ahab kysyi vielä: »Kuka alottaa taistelun?» Hän vastasi: »Sinä».
[15] Niin hän katsasti herrain palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta.
[16] Ja he tekivät hyökkäyksen puolenpäivän aikana, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne kolmekymmentä kaksi kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avuksensa.
[17] Maaherrain palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Silloin Benhadad lähetti tiedustelemaan, ja hänelle ilmoitettiin: »Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta».
[18] Hän sanoi: »Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, niin ottakaa heidät kiinni elävinä; ja jos he ovat lähteneet taistellakseen, ottakaa heidät silloinkin kiinni elävinä».
[19] Mutta kun maaherrain palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista,
[20] surmasivat he miehen kukin. Niin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Mutta Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä.
[21] Mutta Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut; ja niin hän tuotti aramilaisille suuren tappion.
[22] Ja profeetta astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: »Vahvista itsesi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa hyökkää Aramin kuningas sinun kimppuusi».
[23] Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat tälle: »Heidän jumalansa on vuorijumala; sentähden he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin me varmasti saamme heistä voiton.
[24] Ja tee näin: Pane pois kuninkaat, kukin paikaltaan, ja aseta käskynhaltijat heidän sijaansa.
[25] Hanki sitten itsellesi sotajoukko, yhtä suuri kuin menettämäsi oli, yhtä monta hevosta ja yhtä monet sotavaunut; ja taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin me varmasti saamme heistä voiton.» Niin hän kuuli heitä ja teki niin.
[26] Vuoden vaihteessa Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan.
[27] Ja israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät heitä vastaan. Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä niinkuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan.
[28] Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: Sentähden, että aramilaiset ovat sanoneet: ’Herra on vuorijumala eikä laaksojumala’, annan minä koko tämän suuren lauman sinun käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra.»
[29] Ja he olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä sukeutui taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.
[30] Jäljellejääneet pakenivat Afekiin, kaupunkiin. Ja muuri kaatui kahdenkymmenen seitsemän tuhannen jäljellejääneen miehen päälle. Mutta Benhadad pakeni, tuli kaupunkiin ja juoksi huoneesta huoneeseen.
[31] Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: »Katso, me olemme kuulleet, että Israelin heimon kuninkaat ovat laupiaita kuninkaita. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat päämme ympärille ja antautukaamme Israelin kuninkaalle; ehkä hän jättää sinut henkiin.»
[32] Ja he käärivät säkit lanteilleen ja panivat nuorat päänsä ympärille ja tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: »Palvelijasi Benhadad sanoo: ’Salli minun elää’.» Hän sanoi: »Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni.»
[33] Niin miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiiruusti hänen sanaansa ja sanoivat: »Benhadad on sinun veljesi». Hän sanoi: »Menkää ja noutakaa hänet». Silloin Benhadad antautui hänelle, ja hän antoi hänen nousta vaunuihinsa.
[34] Ja Benhadad sanoi hänelle: »Kaupungit, jotka minun isäni otti sinun isältäsi, minä annan takaisin. Laita itsellesi katumyymälöitä Damaskoon, niinkuin minun isäni laittoi Samariaan.» Ahab vastasi: »Minä päästän sinut menemään sillä välipuheella». Ja hän teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet menemään.
[35] Silloin eräs profeetanoppilaista sanoi Herran käskystä toverilleen: »Lyö minua». Mutta mies ei tahtonut lyödä häntä.
[36] Niin hän sanoi tälle: »Koska et kuullut Herran ääntä, niin katso, leijona surmaa sinut, kun lähdet minun luotani». Ja kun hän lähti hänen luotansa, kohtasi leijona hänet ja surmasi hänet.
[37] Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: »Lyö minua». Ja mies löi hänet haavoille.
[38] Niin profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen.
[39] Kun kuningas kulki ohitse, huusi hän kuninkaalle ja sanoi: »Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua; ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen minun luokseni ja sanoi: ’Vartioitse tätä miestä. Jos hän katoaa, menee sinun henkesi hänen hengestään, tahi sinä maksat talentin hopeata.’
[40] Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten ei miestä enää ollut.» Israelin kuningas sanoi hänelle: »Tuomiosi on siis se; sinä olet itse julistanut sen».
[41] Silloin hän nopeasti poisti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja.
[42] Ja tämä sanoi hänelle: »Näin sanoo Herra: Koska sinä päästit käsistäsi menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee sinun henkesi hänen hengestänsä ja sinun kansasi hänen kansastaan.»
[43] Niin Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli Samariaan.