[1] Kun kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, ei hän enää voinut pysyä lämpimänä, vaikka häntä peitettiin peitteillä.
[2] Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: »Etsittäköön herralleni, kuninkaalle, tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja olemaan hänen hoitajattarenaan. Jos hän makaa sinun sylissäsi, niin herrani, kuningas, pysyy lämpimänä.»
[3] Ja he etsivät koko Israelin alueelta kaunista tyttöä ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja veivät hänet kuninkaan tykö.
[4] Hän oli hyvin kaunis tyttö ja tuli kuninkaan hoitajattareksi ja palveli häntä. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.
[5] Mutta Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: »Minä tahdon tulla kuninkaaksi». Ja hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.
[6] Hänen isänsä ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: »Kuinka sinä noin teet?» Hän oli myöskin hyvin kaunis mies; ja äiti oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen.
[7] Hän neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa; ja he kannattivat Adonian puoluetta.
[8] Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Siimei, Rei ja Daavidin urhot eivät olleet Adonian puolella.
[9] Ja Adonia teurasti lampaita, raavaita ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen ääressä. Ja hän kutsui kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan palvelijat;
[10] mutta profeetta Naatanin, Benajan, urhot ja veljensä Salomon hän jätti kutsumatta.
[11] Silloin Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: »Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin siitä mitään tietämättä?
[12] Niin tule nyt, minä annan sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi Salomon hengen.
[13] Mene kuningas Daavidin tykö ja sano hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani? Miksi siis Adonia on tullut kuninkaaksi?
[14] Ja katso, sinun vielä puhutellessasi kuningasta siellä, tulen minä sinun jälkeesi sisään ja vahvistan sinun sanasi.»
[15] Niin Batseba meni kuninkaan tykö makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha; ja suunemilainen Abisag palveli kuningasta.
[16] Ja Batseba kumarsi ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi: »Mikä sinun on?»
[17] Hän vastasi hänelle: »Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: ’Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani’.
[18] Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä, herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään.
[19] Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotapäällikkö Jooabin; mutta palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.
[20] Sinua kohti, herrani, kuningas, ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä.
[21] Muuten käy niin, että kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä tykö, minua ja minun poikaani Salomoa pidetään rikollisina.»
[22] Ja katso, hänen vielä puhutellessaan kuningasta tuli profeetta Naatan.
[23] Ja kuninkaalle ilmoitettiin: »Katso, profeetta Naatan on täällä». Ja tämä tuli kuninkaan eteen ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen.
[24] Ja Naatan sanoi: »Herrani, kuningas, sinäkö olet sanonut: ’Adonia on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani’?
[25] Sillä hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin; ja katso, he syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat: ’Eläköön kuningas Adonia!’
[26] Mutta minut, sinun palvelijasi, pappi Saadokin, Benajan, Joojadan pojan, ja sinun palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.
[27] Onko tämä lähtenyt herrastani, kuninkaasta, sinun antamatta palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?»
[28] Kuningas Daavid vastasi ja sanoi: »Kutsukaa minun luokseni Batseba». Kun hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä,
[29] vannoi kuningas ja sanoi: »Niin totta kuin Herra elää, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä:
[30] niinkuin minä vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin: ’Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni, hän on istuva minun valtaistuimellani minun sijassani’, niin minä tänä päivänä teen».
[31] Silloin Batseba kumartui kasvoillensa maahan ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta ja sanoi: »Herrani, kuningas Daavid, eläköön iankaikkisesti!»
[32] Ja kuningas Daavid sanoi: »Kutsukaa minun luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika». Niin he tulivat kuninkaan eteen.
[33] Ja kuningas sanoi heille: »Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo minun oman muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonille.
[34] Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Ja puhaltakaa pasunaan ja huutakaa: ’Eläköön kuningas Salomo!’
[35] Seuratkaa sitten häntä tänne, että hän tulisi ja istuisi minun valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana minun sijassani. Sillä hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi.»
[36] Silloin Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: »Amen! Niin sanokoon Herra, minun herrani, kuninkaan, Jumala.
[37] Niinkuin Herra on ollut minun herrani, kuninkaan, kanssa, niin olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin.»
[38] Niin pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille.
[39] Ja pappi Saadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasunaan, ja kaikki kansa huusi: »Eläköön kuningas Salomo!»
[40] Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostansa.
[41] Mutta Adonia ja kaikki kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat sen, juuri kun olivat lopettaneet syöntinsä. Ja kun Jooab kuuli pasunan äänen, sanoi hän: »Mitä tuo huuto ja pauhu kaupungissa tietää?»
[42] Hänen vielä puhuessaan tuli Joonatan, pappi Ebjatarin poika; ja Adonia sanoi: »Tule tänne, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia».
[43] Joonatan vastasi ja sanoi Adonialle: »Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi.
[44] Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he panivat hänet kuninkaan muulin selkään.
[45] Ja pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se huuto, jonka te kuulitte.
[46] Onpa Salomo jo istunut kuninkaan valtaistuimellekin,
[47] ja kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan meidän herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoneet: ’Antakoon sinun Jumalasi Salomon nimen tulla vielä mainehikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi’. Ja kuningas on rukoillut vuoteessansa.
[48] Ja vielä on kuningas puhunut näin: ’Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan minun valtaistuimellani, niin että minä olen sen omin silmin nähnyt’.»
[49] Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan ja nousivat ja menivät kukin tiehensä.
[50] Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin sarviin.
[51] Ja Salomolle ilmoitettiin: »Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: ’Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla surmaa palvelijaansa’».
[52] Silloin Salomo sanoi: »Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, ei hiuskarvakaan hänen päästään ole putoava maahan; mutta jos hänessä huomataan jotakin pahaa, on hänen kuoltava».
[53] Ja kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet pois alttarilta; niin hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa. Ja Salomo sanoi hänelle: »Mene kotiisi».