[1] Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.
[2] Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: »Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana».
[3] Mutta Naabot vastasi Ahabille: »Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa».
[4] Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: »En minä anna sinulle isieni perintöosaa». Ja hän pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.
[5] Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: »Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?»
[6] Ahab vastasi hänelle: »Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: ’Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat, annan minä sinulle toisen viinitarhan sen sijaan’, mutta hän vastasi: ’En minä anna sinulle viinitarhaani’».
[7] Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: »Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan.»
[8] Ja hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan.
[9] Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: »Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etumaiseksi kansan joukkoon.
[10] Ja asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että he todistaisivat hänestä näin: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta’. Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.»
[11] Ja kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissansa, tekivät, niinkuin Iisebel oli käskenyt heitä ja niinkuin oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt.
[12] He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etumaiseksi kansan joukkoon.
[13] Ja kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. Ja ne kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: »Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta». Silloin he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi.
[14] Sitten he lähettivät Iisebelille tämän sanan: »Naabot on kivitetty kuoliaaksi».
[15] Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, sanoi Iisebel Ahabille: »Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta; sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut».
[16] Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, nousi hän ja lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.
[17] Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
[18] »Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa.
[19] Ja puhu hänelle ja sano: ’Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?’ Ja puhu sitten hänelle ja sano: ’Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi’.»
[20] Ahab sanoi Elialle: »Joko löysit minut, sinä vihamieheni?» Hän vastasi: »Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä,
[21] niin katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni.
[22] Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niinkuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska sinä olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.
[23] Myöskin Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona.
[24] Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut.»
[25] Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
[26] Hän teki ylen kauhistavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan niinkuin amorilaiset tekivät, jotka Herra karkoitti israelilaisten tieltä.
[27] Mutta kun Ahab kuuli nämä sanat, repäisi hän vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Ja hän makasi säkki yllänsä ja liikkui hiljaa.
[28] Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
[29] »Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuansa.»