[1] Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja.
[2] Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: »Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita.»
[3] Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: »Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa».
[4] Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: »Ottakaa hänet kiinni». Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin.
[5] Ja alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut.
[6] Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: »Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vetää käteni takaisin». Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen.
[7] Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: »Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan».
[8] Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: »Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä.
[9] Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut.»
[10] Ja hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.
[11] Mutta Beetelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä,
[12] kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt.
[13] Silloin hän sanoi pojilleen: »Satuloikaa minulle aasi». Ja kun he olivat satuloineet hänelle aasin, istui hän sen selkään
[14] ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: »Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?» Hän vastasi: »Minä».
[15] Hän sanoi hänelle: »Tule kanssani minun kotiini syömään».
[16] Hän vastasi: »En voi palata enkä tulla sinun kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä sinun kanssasi tässä paikassa,
[17] sillä minulle on tullut sana, Herran sana: ’Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt’».
[18] Hän sanoi hänelle: »Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: ’Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä’». Mutta sen hän valhetteli hänelle.
[19] Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.
[20] Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin.
[21] Ja hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: »Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi,
[22] vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: ’Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä’, niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan».
[23] Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, satuloi hän aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin.
[24] Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä.
[25] Ja katso, siitä kulki ohitse miehiä, ja he näkivät ruumiin pitkänään tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin ääressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui.
[26] Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, kuuli sen, sanoi hän: »Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sentähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut.»
[27] Ja hän puhui pojilleen, sanoen: »Satuloikaa minulle aasi». Ja he satuloivat.
[28] Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia.
[29] Niin profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä.
[30] Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa; ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: »Voi, minun veljeni!»
[31] Ja kun hän oli haudannut hänet, sanoi hän pojilleen näin: »Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen.
[32] Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan.»
[33] Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi.
[34] Ja tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä.