[1] Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla.
[2] Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Näin hän heitä opetti:
[3] »Kuulkaa! Mies lähti kylvämään.
[4] Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.
[5] Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,
[6] mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.
[7] Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa.
[8] Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää.»
[9] Ja hän sanoi: »Jolla on korvat, se kuulkoon!»
[10] Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.
[11] Hän sanoi heille: »Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina,
[12] jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi.»
[13] Sitten Jeesus sanoi: »Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia?
[14] Kylvömies kylvää sanan.
[15] Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois.
[16] Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan
[17] mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta.
[18] Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan
[19] mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.
[20] Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.»
[21] Jeesus sanoi: »Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaanhan se pannaan!
[22] Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki.
[23] Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon.»
[24] Ja hän lisäsi: »Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin.
[25] Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.»
[26] Jeesus sanoi: »Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan.
[27] Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.
[28] Maa tuottaa sadon aivan itses tään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään.
[29] Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.»
[30] Vielä Jeesus sanoi: »Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä?
[31] Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman sieme nistä,
[32] mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.»
[33] Monin tällaisin vertauksin hän julisti ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää.
[34] Vertauksitta hän ei heille puhunut, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.
[35] Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Nyt lähdemme vastarannalle.»
[36] Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa.
[37] Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.
[38] Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: »Opettaja, etkö näe, me hukumme!»
[39] Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: »Vaikene, ole hiljaa!» Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
[40] Jeesus sanoi heille: »Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?»
[41] Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: »Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.»