[1] Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli sur kastunut.
[2] Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan.
[3] Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: »Astu esiin»,
[4] ja kysyi sitten fariseuksilta: »Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?» He eivät vastanneet mitään.
[5] Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: »Ojenna kätesi.» Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.
[6] Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.
[7] Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta
[8] ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki.
[9] Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin.
[10] Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tun geksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä.
[11] Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: »Sinä olet Jumalan Poika!»
[12] Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä.
[13] Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa.
[14] Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja
[15] valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä:
[16] Simon, jolle hän antoi nimen Pietari,
[17] Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat –
[18] sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Al feuk sen poika, Taddeus, Simon Kananeus
[19] ja Juudas Iskariot, sama joka ka valsi hänet.
[20] Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään.
[21] Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.
[22] Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.»
[23] Silloin Jeesus kutsui heidät luok seen ja puhui heille vertauksin: »Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan?
[24] Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää,
[25] eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat.
[26] Ja jos Saatana nousee itseään vas taan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut.
[27] Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat.
[28] Totisesti: Kaikki tullaan anta maan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja her jaukset, miten he sitten herjaavatkin.
[29] Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.»
[30] He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.
[31] Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä.
[32] Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: »Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.»
[33] Mutta Jeesus vastasi heille: »Ku ka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?»
[34] Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: »Tässä ovat minun äitini ja veljeni.
[35] Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»