[1] Efraimilaiset sanoivat Gideonille: »Miksi kohtelit meitä näin? Mikset kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan midianilaisia vastaan?» He moittivat ankarasti häntä,
[2] mutta Gideon sanoi heille: »Olenko minä muka tehnyt jotakin teidän tekojenne veroista? Onhan Efraimin jälkisatokin arvokkaampi kuin Abieserin koko viinisato.
[3] Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten päälliköt Orebin ja Seebin. Mitä minä olen saanut aikaan teihin verrattuna?» Näin puhuen hän sai heidät leppymään.
[4] Gideon saapui Jordanille ja meni kolmensadan miehensä kanssa joen yli. He olivat takaaajon uuvuttamia,
[5] ja Gideon sanoi sukkotilaisille: »Antakaa leipää miehilleni. He ovat näännyksissä. Ajamme takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa.»
[6] Mutta Sukkotin päämiehet vastasivat: »Joko olet saanut Sebahin ja Salmunnan kiinni ja lyönyt heiltä poikki käden? Vasta sitten vaadi meiltä ruokaa sotajoukollesi.»
[7] Gideon sanoi: »Hyvä on! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, niin noiden sanojen tähden minä pieksen teidät verille autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla.»
[8] Gideon jatkoi kulkuaan Penueliin ja esitti penuelilaisille saman pyynnön. Penuelilaiset vastasivat hänelle samalla tavalla kuin sukkotilaiset olivat vastanneet.
[9] Silloin hän sanoi penuelilaisille: »Kun minä palaan voittajana, revin maahan teidän linnoituksenne.»
[10] Sebah ja Salmunna olivat viidentoistatuhannen miehen kanssa Karkorissa. Vain tämän verran oli jäljellä itäisen autiomaan paimentolaisten sotajoukosta; taisteluissa oli kaatunut satakaksikymmentätuhatta miestä.
[11] Gideon kulki paimentolaisten käyttämää tietä Nobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja pääsi yllättämään sotajoukon, kun se kaikessa rauhassa lepäili leirissään.
[12] Molemmat midianilaiskuninkaat Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta Gideon ajoi heitä takaa, sai heidät vangiksi ja löi hajalle heidän koko sotajoukkonsa.
[13] Kun Gideon, Joasin poika, palasi taistelusta Heresin solan kautta,
[14] hän sai kiinni sukkotilaisen nuorukaisen ja kuulusteli häntä. Nuorukainen kirjoitti hänelle Sukkotin päämiesten ja vanhimpien nimet; heitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentäseitsemän.
[15] Sitten Gideon meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: »Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joiden tähden te pilkkasitte minua. Tehän kysyitte, joko Sebah ja Salmunna olivat minun käsissäni, kun pyysin teitä antamaan ruokaa väsyneille miehilleni.»
[16] Sitten Gideon vangitsi Sukkotin vanhimmat ja pieksi heidät autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla.
[17] Penuelin linnoituksen hän repi maahan, ja kaupungin miehet hän surmasi.
[18] Sitten hän kysyi Sebahilta ja Salmunnalta: »Minkä näköisiä olivat ne miehet, jotka te surmasitte Taborilla?» He vastasivat: »Samanlaisia kuin sinä. Jokainen oli näöltään kuin kuninkaan poika.»
[19] Gideon sanoi heille: »He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää, minä en surmaisi teitä, jos olisitte jättäneet heidät henkiin.»
[20] Hän sanoi esikoiselleen Jeterille: »Tapa heidät.» Mutta poika pelkäsi, koska oli vielä nuori, eikä vetänyt miekkaansa esiin.
[21] Silloin Sebah ja Salmunna sanoivat: »Tapa itse meidät. Miehellä on miehen voimat.» Niin Gideon surmasi Sebahin ja Salmunnan ja otti sitten puolikuun muotoiset korut heidän kameliensa kaulasta.
[22] Israelilaiset sanoivat Gideonille: »Sinä olet pelastanut meidät midianilaisten käsistä. Ryhdy nyt meidän hallitsijaksemme! Myös sinun poikasi ja pojanpoikasi saavat hallita meitä sinun jälkeesi.»
[23] Mutta Gideon sanoi heille: »Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä.»
[24] Gideon sanoi heille vielä: »Yhtä tahtoisin teiltä kuitenkin pyytää. Antakaa kukin minulle yksi korurengas saaliistanne.» Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia.
[25] Israelilaiset vastasivat: »Hyvä on, saat mitä pyydät.» He levittivät maahan viitan ja heittivät kukin sen päälle yhden renkaan saaliistaan.
[26] Kultarenkaat, jotka Gideon oli pyytänyt lahjaksi, painoivat yhteensä tuhat seitsemänsataa sekeliä; tähän eivät sisältyneet ne puolikuun muotoiset korut, korvakorut ja purppuraiset vaatteet, jotka midianilaiskuninkailla oli ollut yllään, eivätkä heidän kameliensa kaulaketjut.
[27] Kullasta Gideon teki efodikasukan kotikaupunkinsa Ofran jumalankuvaa varten. Israelilaiset kävivät palvomassa sitä ja luopuivat Herrasta. Näin kultainen kasukka koitui lankeemukseksi Gideonille ja hänen suvulleen.
[28] Hävittyään israelilaisille midianilaiset eivät enää uskaltaneet lähteä ryöstöretkilleen. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta, Gideonin elämän loppuun saakka.
[29] Gideon, Joasin poika, jota sanottiin myös Jerubbaaliksi, jäi kotikaupunkiinsa asumaan.
[30] Hänellä oli useita vaimoja ja näiden kanssa seitsemänkymmentä poikaa.
[31] Myös hänen Sikemissä asuva sivuvaimonsa synnytti hänelle pojan. Gideon antoi pojalle nimen Abimelek.
[32] Gideon, Joasin poika, kuoli korkeassa iässä, ja hänet haudattiin isänsä Joasin hautaan, joka oli abieserilaisten Ofrassa.
[33] Gideonin kuoltua israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan antautuivat jälleen palvelemaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal-Beritin
[34] eivätkä muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän ympärillään asuvien vihollisten käsistä.
[35] He eivät tunteneet kiitollisuutta Gideonin sukua kohtaan siitä, mitä Gideon oli Israelin hyväksi tehnyt.