[1] Israelilaiset olivat Mispassa vannoneet: »Kukaan meistä ei anna tytärtään vaimoksi benjaminilaiselle.»
[2] He tulivat nyt Beteliin ja istuivat siellä Jumalan edessä iltaan asti itkien suureen ääneen.
[3] He sanoivat: »Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!»
[4] Varhain seuraavana aamuna israelilaiset rakensivat Beteliin alttarin ja uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.
[5] Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan.
[6] Israelilaiset surivat Benjaminia, veljesheimoaan, ja sanoivat: »Tänään on yksi heimo hakattu irti Israelista.
[7] Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi.»
[8] He kysyivät: »Jäikö yksikään Israelin sukukunnista tulematta Herran eteen Mispaan?» Kävi ilmi, että Gileadin Jabesista ei ollut saapunut ketään israelilaisten yhteiseen kokoukseen,
[9] sillä kun väki katsastettiin, joukossa ei ollut ainoatakaan jabesilaista.
[10] Silloin israelilaiset lähettivät Gileadin Jabesiin kaksitoistatuhatta sotilasta. Heille annettiin käsky: »Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.
[11] Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava.»
[12] Gileadin Jabesissa oli neljäsataa nuorta tyttöä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin israelilaisten leiriin, joka oli Silossa, Kanaaninmaassa.
[13] Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa.
[14] Kun benjaminilaiset palasivat Rimmonin kallioilta, israelilaiset antoivat heille ne Gileadin Jabesin naiset, jotka oli jätetty henkiin. Mutta naisia oli liian vähän.
[15] Herra oli murtanut aukon Israelin heimojen riveihin. Kansan kävi sääliksi Benjaminin heimoa,
[16] ja Israelin vanhimmat kysyivät: »Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?»
[17] He jatkoivat: »Onhan Benjaminilla jäljellä perintömaansa. Yksikään Israelin heimo ei saa kuolla sukupuuttoon!
[18] Mutta me israelilaiset emme voi antaa omia tyttäriämme heille vaimoiksi, koska olemme vannoneet: ’Kirottu se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.’»
[19] Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi.
[20] Vanhimmat sanoivat nyt benjaminilaisille: »Menkää Silon viinitarhoihin väijymään!
[21] Kun kaupungin tytöt tulevat tanssimaan, hyökätkää viinitarhoista esiin, ryöstäkää kukin itsellenne Silosta tyttö vaimoksi ja palatkaa kotiseudullenne!
[22] Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: ’Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.’»
[23] Benjaminilaiset tekivät neuvon mukaan. Jokainen heistä ryösti yhden tanssivista tytöistä itselleen vaimoksi. Sitten he palasivat perintömailleen, rakensivat hävitetyt kaupunkinsa ja asettuivat niihin asumaan.
[24] Myös muut israelilaiset palasivat kotiseuduilleen kukin oman heimonsa ja sukunsa luo.
[25] Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.