[1] Efraimin vuoristossa eli kerran Miikaniminen mies.
[2] Hän sanoi äidilleen: »Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle.» Äiti sanoi: »Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!»
[3] Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: »Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla.»
[4] Kun Miika oli tuonut hopean äidilleen, tämä otti siitä kaksisataa sekeliä, vei kultasepälle ja teetti puusta veistetyn ja hopealla päällystetyn jumalankuvan, jota siitä lähtien pidettiin Miikan talossa.
[5] Miikalla oli oma pyhäkkö, ja hän teki vielä muita jumalankuvia ja efodikasukan sekä asetti yhden pojistaan toimimaan pappina.
[6] Israelissa ei vielä siihen aikaan ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.
[7] Samoihin aikoihin asui Betlehemissä Juudan sukukunnan keskuudessa muuan nuori mies, joka oli Leevin heimoa.
[8] Tämä mies lähti Betlehemistä etsiäkseen sopivaa paikkaa, jonne voisi asettua asumaan. Hän saapui matkallaan Efraimin vuoristoon ja osui Miikan talolle.
[9] Miika kysyi häneltä: »Mistä tulet?» Hän vastasi: »Olen Leevin heimoa ja kotoisin Juudan Betlehemistä, mutta lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, johon voisin asettua asumaan.»
[10] Miika sanoi hänelle: »Jää minun luokseni ja ryhdy minun opettajakseni ja papikseni. Saat minulta kymmenen hopeasekeliä vuodessa sekä vaatetuksen ja elatuksen.» Mies suostui
[11] ja jäi asumaan Miikan luo, joka kohteli häntä kuin omaa poikaansa.
[12] Miika asetti hänet papinvirkaan; miehestä tuli Miikan pappi, ja hän jäi asumaan tämän taloon.
[13] Miika ajatteli: »Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.»