[1] Abimelekin kuoltua tuli Israelin pelastajaksi Isaskarin heimoon kuuluva Tola, Puan poika ja Dodon pojanpoika. Hän asui Samirissa, Efraimin vuoristossa.
[2] Hän oli Israelissa tuomarina kaksikymmentäkolme vuotta, ja hänet on haudattu Samiriin.
[3] Hänen jälkeensä tuli Israelin tuomariksi gileadilainen Jair, joka oli tuomarina kaksikymmentäkaksi vuotta.
[4] Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla, ja heillä oli Gileadissa kolmekymmentä kaupunkia. Niitä nimitetään vielä tänäkin päivänä Jairin leirikyliksi.
[5] Jair on haudattu Kamoniin.
[6] Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä.
[7] Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja jätti heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin.
[8] Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa.
[9] Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli ja kävivät Juudan, Benjaminin ja Efraimin heimojen kimppuun. Näin Israel joutui suureen ahdinkoon.
[10] Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: »Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja.»
[11] Herra vastasi israelilaisille: »Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset,
[12] foinikialaiset, amalekilaiset ja maonilaiset sortivat teitä ja te huusitte minua avuksenne, minä pelastin teidät heidän käsistään.
[13] Mutta te hylkäsitte minut ja ryhdyitte palvelemaan muita jumalia. Siksi minä en enää pelasta teitä.
[14] Menkää huutamaan avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Ne saavat pelastaa teidät, kun olette hädässä.»
[15] Israelilaiset sanoivat Herralle: »Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät.»
[16] Israelilaiset luopuivat vieraista jumalistaan ja palvelivat jälleen Herraa. Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä.
[17] Ammonilaiset kokosivat sotajoukon ja pystyttivät leirinsä Gileadin alueelle. Silloin myös israelilaiset kokoontuivat, ja he leiriytyivät Mispaan.
[18] Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: »Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies.»