[1] Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.
[2] Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: »Kosketa minua nivusiin
[3] ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä
[4] vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.»
[5] Palvelija kysyi häneltä: »Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?»
[6] Abraham sanoi hänelle: »Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne.
[7] Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.
[8] Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.»
[9] Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
[10] Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kamelia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.
[11] Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.
[12] Palvelija rukoili: »Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:
[13] Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,
[14] niin minä sanon yhdelle tytöistä: ’Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.’ Jos hän silloin sanoo: ’Juo! Minä juotan kamelisikin’, niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni.»
[15] Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.
[16] Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
[17] Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.»
[18] Tyttö sanoi: »Juo, herrani», laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.
[19] Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: »Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.»
[20] Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.
[21] Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.
[22] Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.
[23] Sitten hän sanoi: »Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?»
[24] Tyttö vastasi hänelle: »Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.»
[25] Ja hän sanoi vielä: »Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen.»
[26] Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa
[27] ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!»
[28] Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.
[29] Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,
[30] kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,
[31] ja sanoi hänelle: »Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?»
[32] Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesua varten.
[33] Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: »Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani.» Laban sanoi: »Puhu!»
[34] Mies sanoi: »Minä olen Abrahamin palvelija.
[35] Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.
[36] Saara, minun isäntäni vaimo, on vanhoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.
[37] Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: ’Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,
[38] vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.’
[39] Minä sanoin isännälleni: ’Entä jos tyttö ei lähde mukaani?’
[40] Hän sanoi minulle: ’Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
[41] Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.’
[42] »Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin:
[43] Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: ’Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.’
[44] Jos hän silloin sanoo minulle: ’Juo, minä tuon vettä kameleillesikin’, niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.
[45] »Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: ’Anna minun juoda.’
[46] Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: ’Juo vain, minä juotan kamelisikin.’ Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.
[47] Minä kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,
[48] lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.
[49] Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia.»
[50] Laban ja Betuel vastasivat: »Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan.
[51] Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt.»
[52] Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.
[53] Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
[54] Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: »Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo.»
[55] Tytön veli ja äiti sanoivat: »Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä.»
[56] Mutta palvelija sanoi heille: »Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo.»
[57] He sanoivat: »Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on.»
[58] He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: »Tahdotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?» Hän vastasi: »Tahdon.»
[59] Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet.
[60] He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: – Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.
[61] Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palvelija vei Rebekan mukanaan.
[62] Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.
[63] Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.
[64] Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä
[65] ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa.
[66] Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.
[67] Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.