[1] Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kris tus ristiinnaulittuna!
[2] Vastatkaa vain tähän kysymyk seen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaati mat teot vai ku ule malla ja uskomalla evankeliumin?
[3] Kuinka voitte olla noin mielettö miä! Te aloititte Hengen varassa. Py rittekö nyt päämäärään omin avuin?
[4] Tur haanko tämä kaikki on tullut tei dän osaksenne? Tuskinpa vain.
[5] Lah joittaako Jumala teille Hen gen ja antaako hän voi mate ko jen ta pahtua teidän kesku udessanne sen tähden, että te nou da tatte lain käskyjä, vai sen täh den, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
[6] Muistattehan Abrahamin: »Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Ju mala katsoi hänet vanhurskaaksi.»
[7] Tietäkää siis, että todellisia Abraha min jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.
[8] Py hät kirjoitukset tiesivät jo edel täpäin, että Jumala tekee vanhurs kaik si kansat, kun ne uskovat. Ju mala näet ilmoitti edeltäpäin Abraha mille hyvän sa noman: si nun kanssasi saavat kaikki kansat siu n auk sen.
[9] Näin ne, joilla on usko, saa vat siunauksen yhdessä Ab ra hamin kanssa, joka uskoi.
[10] Ne taas, jotka luottavat lain nou dattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: »Ki rottu on jokai nen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käs kee.»
[11] On selvää, ettei kukaan tule Ju ma lan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »usko sta van hurs kas saa elää».
[12] Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän.»
[13] Kristus on lunastanut meidät va paiksi lain kirouksesta tule malla itse kirotuksi meidän si jas tamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokai nen, joka on ri pustettu paaluun.»
[14] Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yh teydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen usko vina saisimme lu va tun Hengen.
[15] Veljet, otan esimerkin tavallises ta elämästä. Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään.
[16] Nyt on lupaukset annettu Ab ra hamille ja hänen jälkeläiselleen. – Tässä kohdassa ei sanota »jälkeläi sille», mikä tarkoittaisi mo nia, vaan si inä puhutaan yh destä: »sinun jälkeläisellesi», ja tämä on Kristus. –
[17] Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.
[18] Jos perinnön saaminen pe rustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lu pauk seen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.
[19] Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin os oittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jäl keläinen, jota lupaus koski. Lain luo vutti vat en kelit välittäjää käyttäen.
[20] Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.
[21] Onko laki siis ristiriidassa Ju ma lan lu pausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurs kaus todella perustuisi lain noudattamiseen.
[22] Pyhä kir joi tus on kaiken sulke nut synnin vanki laan sitä var ten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niil le, jotka uskovat Jeesu kseen Kristukseen.
[23] Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme ole maan lain vartioi mina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.
[24] Näin laki oli meidän val vo jamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
[25] Nyt uskon ilm estyttyä emme enää ole valvojan alaisia.
[26] Te kaikki olette Jumalan lap sia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.
[27] Kai kki te, jotka olette Kris tuk seen kastettuja, olette pukeneet Kris tuk sen yllenne.
[28] Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai va paa, mies vai nainen, sillä Kris tuk sessa Jeesu k sessa te kaikki olette yksi.
[29] Ja jos te kerran olette Kristuk sen omia, te olette Ab ra hamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.