[1] Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ih mis iltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaanjonka ovat apostoliksi asettaneet Jee sus Kris tus ja Isä Ju mala, joka herätti hänet kuolleista,
[2] tervehdin Galatian seurakun tia, minä ja kaikki kanssani olevat veljet.
[3] Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesu k sen Kris tuk sen armo ja rauha teille – Kristuksen,
[4] joka uhrasi itsensä mei dän syn tiemme tähden pelastaakseen mei dät nykyisestä pahasta maail masta, niin kuin oli Jumalan, mei dän Isämme, tahto.
[5] Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
[6] Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hä nestä, joka on ar mossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.
[7] Mitään toista evankeliumia ei kui ten kaan ole. Jotkut vain hämmen tä vät teidän ajatuksianne ja koetta vat vääristää Kristuksen evankeliumia.
[8] Julistipa kuka tahansa teille evan keliumia, joka on vastoin meidän ju lis ta ma amme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan en keli – hän ol koon kirottu.
[9] Toistan sen, minkä olen ennenkin sa nonut: jos joku julistaa teille evan keliu mia, joka on vas toin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.
[10] Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ih mis ille mie liksi? Jos vielä pyrki sin miellyttämään ih misiä, en olisi Kris tuk sen palvelija.
[11] Teen teille selväksi, veljet, että mi nun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.
[12] Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä ku kaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.
[13] Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin ju utalaisena, vai no sin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yri tin tuhota sen.
[14] Menin ju utalaisu udessa pitemmälle kuin useimmat ikä toverini ja kii vai lin isiltä perittyjen ope tusten puolesta.
[15] Mutta Jumala, joka jo äitini ko h dusta oli valinnut minut ja ar mossaan kut sui minut työhönsä,
[16] näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sa nomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ih miseltä
[17] enkä heti lähtenyt Jerusalemiin ta paa maan niitä, joista oli tullut apos to leja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takai sin Damaskokseen.
[18] Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luo naan kaksi viikkoa.
[19] Ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaa kobin.
[20] Jumalan edessä vakuutan, että tämä, mitä teille kirjoitan, on totta.
[21] Sitten lähdin Syyriaan ja Kili kiaan.
[22] Juu dean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä tunnettu.
[23] Niissä vain kerrottiin kuulopuheena: »Se mies, joka ennen vai nosi meitä, julistaa nyt samaa uskoa, jota hän ennen yritti hävittää.»
[24] Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.