[1] Neljätoista vuotta myöhemmin me nin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen.
[2] Menin sinne kokemani ilmes tyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tah doin varmistautua si itä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan.
[3] Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään.
[4] Tosin joukk oomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kris tuk selta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituk senaan oli saattaa meidät lain orjuuteen.
[5] Mutta me emme hetkek sikään antaneet heille periksi, jotta evan keliu min totuus säilyisi teille puhtaana.
[6] Ne taas, joita siellä pidettiin ar vossa – mitä he itse asiassa oli vat, on minusta yhdentekevää, sillä Ju mala ei tee eroa ihmisten vä lillä – nämä arvohenkilöt eivät vaati neet minulta mitään enempää.
[7] He päinvastoin näkivät, että mi nun tehtäväkseni oli annettu evanke liumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille.
[8] Sillä hän, joka on antanut Pietaril le voiman toimia juutalaisten aposto lina, on an tanut minulle voiman toi mia mui den kan so jen keskuudessa.
[9] Kun Jaakob, Keefas ja Jo hannes, joita pidettiin seurakunnan pyl väinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojen si vat minulle ja Barnabakselle kätensä yht eistyön merkiksi: mei dän oli määrä mennä vi er aiden kan sojen, heidän taas ju utalaisten kes ku uteen.
[10] Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ah ke rasti tehnytkin.
[11] Kun Keefas sitten tuli Antio kiaan, nousin vastustamaan häntä jul kisesti, koska hän oli menetellyt väärin.
[12] Aikai semmin hän oli ottanut osaa yhteisiin aterioihin pakanuudesta kääntyneiden kanssa. Mutta kun sinne oli tullut Jaakobin luota muu tamia miehiä, hän jäi pois ja eristäy tyi kääntyneistä, ko ska pelkäsi niitä, jotka vaativat ym pärileikkausta.
[13] Samalla tavoin alkoivat teeskennellä myös muut ju utalaiset, ja jopa Barnabas seurasi heidän esimerkkiään.
[14] Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin to tuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien ku ullen: »Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuinjuutalaiset?»
[15] Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita.
[16] Kun kuitenkin tiedämme, ettei ih minen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomal la Jeesukseen Kris tukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.
[17] Mutta jos meidätkin, jotka tah domme tulla vanhurskaiksi Kristuk sessa, havaitaan syn tisiksi, onko Kris tus siis synnin pal veluk sessa? Ei toki!
[18] Vasta jos alan uudelleen rak entaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan ol evani lainrikkoja.
[19] Lain vaikutuksesta minä kuo lin, mutta kuolin vapaaksi laista elääk seni Jumalalle. Minut on Kris tuk sen kanssa ristiinnaulittu.
[20] Enää en elä minä, vaan Kris tus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruu miissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka ra kasti mi nua ja antoi henkensä puolestani.
[21] Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan la kia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.