[1] Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.
[2] Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.
[3] On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.
[4] Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.
[5] On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.
[6] Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.
[7] Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.
[8] On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.
[9] Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.
[10] Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.
[11] Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,
[12] sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.
[13] Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?
[14] Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.
[15] Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.
[16] Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?
[17] Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
[18] Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.
[19] Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.
[20] Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
[21] Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.
[22] Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.
[23] Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: »Tahdon tulla viisaaksi.» Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.
[24] Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?
[25] Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.
[26] Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.
[27] Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:
[28] en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.
[29] Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.