[1] Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
[2] Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
[3] aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
[4] aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
[5] aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
[6] aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
[7] aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,
[8] aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
[9] Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?
[10] Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
[11] Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.
[12] Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
[13] Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.
[14] Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.
[15] Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.
[16] Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys, oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
[17] Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
[18] Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.
[19] Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.
[20] Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
[21] Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
[22] Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?