[1] Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: »Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta.
[2] Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.’»
[3] Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
[4] Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta:
[5] seitsemän vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentäkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.
[6] Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: »Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut.» Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin.
[7] Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.
[8] Sinä päivänä hän sanoi: »Te, jotka tahdotte kukistaa jebusilaiset, pistäkää hengiltä nuo sokeat ja rammat, joita Daavid ei voi sietää.» Tämän vuoksi sanotaan: »Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön.»
[9] Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. Hän laajensi sitä eri suuntiin Millon ja keskustan välillä.
[10] Daavidin mahti kasvoi yhä, sillä Herra Jumala Sebaot oli hänen kanssaan.
[11] Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti hänelle setripuuta, kirvesmiehiä ja kivenhakkaajia, ja nämä miehet rakensivat Daavidille palatsin.
[12] Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.
[13] Sen jälkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
[14] Hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,
[15] Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia,
[16] Elisama, Eljada ja Elifelet.
[17] Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti turvapaikkaansa vuorille.
[18] Filistealaiset tulivat ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.
[19] Daavid kysyi Herralta: »Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?» Herra vastasi hänelle: »Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.»
[20] Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: »Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon.» Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim.
[21] Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä kuljettivat ne pois.
[22] Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.
[23] Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: »Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.
[24] Kun kuulet puiden latvoista kuin askelten kahinaa, lähde silloin hyökkäykseen. Se on merkkinä siitä, että Herra on lähtenyt edelläsi tuhoamaan filistealaisten leirin.»
[25] Daavid teki niin kuin Herra oli käskenyt, ja hän löi filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta Geserin liepeille asti.