[1] Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hanun.
[2] Daavid sanoi: »Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle.» Hän lähetti miehiään esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi. Kun Daavidin miehet saapuivat perille,
[3] ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Hanunille: »Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät tutkimaan ja vakoilemaan kaupunkia voidakseen kukistaa sen.»
[4] Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään.
[5] Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: »Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne.»
[6] Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä.
[7] Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä.
[8] Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekä Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vähän kauempana.
[9] Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan.
[10] Muun joukon hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti sen ammonilaisia vastaan.
[11] Joab sanoi: »Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, ja jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua.
[12] Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Herra tehköön niin kuin hyväksi näkee.»
[13] Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään.
[14] Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.
[15] Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa.
[16] Hadadeser lähetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille käskyn lähteä liikkeelle. Hadadeserin sotaväen päällikön Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin.
[17] Kun Daavid sai kuulla tämän, hän kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset järjestäytyivät rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun.
[18] He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemänsataa sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sobakin hän löi kuoliaaksi.
[19] Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia.