[1] Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
[2] – Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
[3] Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.
[4] Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
[5] Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,
[6] tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
[7] Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
[8] Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.
[9] Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
[10] Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,
[11] hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
[12] Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.
[13] Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
[14] Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,
[15] hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
[16] Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
[17] Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
[18] Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
[19] He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
[20] Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
[21] Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
[22] Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
[23] Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.
[24] Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.
[25] Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.
[26] Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,
[27] puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
[28] Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.
[29] Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.
[30] Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.
[31] Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
[32] Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?
[33] Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,
[34] hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
[35] Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.
[36] Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,
[37] sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
[38] Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,
[39] minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.
[40] Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
[41] Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
[42] He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
[43] Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.
[44] Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
[45] Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,
[46] heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.
[47] Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
[48] Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,
[49] hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
[50] Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
[51] Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.