[1] Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen.
[2] Hän otti tavakseen asettua varhain aamulla kaupungin portille vievän tien varteen. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan luo saadakseen oikeutta riitaasiassa, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: »Mistä kaupungista sinä olet?» Kun mies kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli,
[3] Absalom sanoi: »Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei kukaan sinua kuuntele.»
[4] Ja hän jatkoi: »Kunpa minut asetettaisiin tuomariksi tähän maahan! Minun luokseni voisi tulla jokainen, jolla on riitaasia tai oikeusjuttu, ja minä tekisin hänelle oikeutta.»
[5] Aina kun joku lähestyi heittäytyäkseen hänen eteensä, hän kiiruhti kohottamaan tulijan maasta ja suuteli häntä.
[6] Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. Näin hän houkutteli puolelleen Israelin miesten sydämet.
[7] Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: »Tahtoisin mennä Hebroniin täyttämään lupauksen, jonka olen tehnyt Herralle.
[8] Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa lupasin näet, että jos Herra antaa minun palata Jerusalemiin, minusta tulee jälleen hänen palvelijansa.»
[9] Kuningas sanoi: »Mene rauhassa.» Niin Absalom lähti Hebroniin.
[10] Hän oli lähettänyt salaa viestinviejiä kaikkien Israelin heimojen pariin sanomaan: »Kun kuulette torven äänen, huutakaa: ’Ab¬salom on huudettu kuninkaaksi Hebronissa!’»
[11] Absalom kutsui lisäksi Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan hyvässä uskossa, tietämättä asiasta mitään.
[12] Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä.
[13] Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.»
[14] Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: »Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin.»
[15] Kuninkaan miehet vastasivat hänelle: »Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme katsoo hyväksi.»
[16] Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jätti kymmenen sivuvaimoaan pitämään huolta palatsista.
[17] Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle.
[18] Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista.
[19] Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: »Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme? Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen.
[20] Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie? Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!»
[21] Ittai vastasi kuninkaalle: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema.»
[22] Daavid sanoi hänelle: »Lähde siis mukaan!» Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa.
[23] Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä.
[24] Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.
[25] Sitten kuningas sanoi Sadokille: »Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan.
[26] Mutta jos hän sanoo: ’Sinä et ole minulle mieleen’, niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.»
[27] Ja kuningas jatkoi: »Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin.
[28] Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja.»
[29] Sadok ja Abjatar veivät Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.
[30] Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.
[31] Kun Daavidille tuotiin sana, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, hän sanoi: »Herra, tee tyhjäksi Ahitofelin neuvot!»
[32] Kun Daavid oli tullut mäen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hänen luokseen tuli arkilainen Husai viitta reväistynä ja multaa hiuksissaan.
[33] Daavid sanoi hänelle: »Jos lähdet mukaani, olet minulle vain vastuksena.
[34] Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: ’Kuningas, minä haluan palvella sinua. Ennen olin isäsi palvelija, nyt olen sinun palvelijasi.’ Silloin voit auttaa minua ja tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvot.
[35] Papit, Sadok ja Abjatar, ovat siellä apunasi. Aina kun kuulet kuninkaan palatsista jotakin, kerro heille.
[36] Lisäksi siellä ovat molempien pojat, Sadokin poika Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan. Lähettäkää minulle heidän kauttaan tieto kaikesta minkä kuulette.»
[37] Samaan aikaan, kun Daavidin ystävä Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom.