[1] Kun Samuel tuli vanhaksi, hän asetti kaksi poikaansa israelilaisten tuomareiksi.
[2] Vanhemman pojan nimi oli Joel ja nuoremman Abia; he toimivat tuomareina Beersebassa.
[3] Samuelin pojat eivät kuitenkaan seuranneet isänsä jälkiä, vaan tahtoivat käyttää asemaansa hyödykseen, ottivat vastaan lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita.
[4] Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan.
[5] He sanoivat hänelle: »Sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on.»
[6] Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa,
[7] mutta Herra vastasi hänelle: »Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.
[8] He tekevät nyt sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia.
[9] Mutta suostu heidän pyyntöönsä. Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee.»
[10] Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.
[11] Näin hän sanoi: »Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä
[12] ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita.
[13] Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.
[14] Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen.
[15] Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen.
[16] Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään.
[17] Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen.
[18] Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne.»
[19] Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: »Ei, kuningas meidän täytyy saada!
[20] Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme.»
[21] Samuel kuunteli, mitä kansalla oli sanottavana, ja kertoi sen Herralle.
[22] Herra vastasi Samuelille: »Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.» Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: »Palatkaa kukin kaupunkiinne!»