[1] Noihin aikoihin filistealaiset kokosivat joukkonsa lähteäkseen sotaan Israelia vastaan, ja Akis sanoi Daavidille: »Muista, että sinun ja miestesi pitää lähteä sotaan minun joukkojeni mukana.»
[2] Daavid vastasi Akisille: »Hyvä! Nyt saat nähdä, mihin palvelijasi pystyy.» Akis sanoi Daavidille: »Hyvä on! Minä teen sinusta vakituisen henkivartijani.»
[3] Samuel oli kuollut, ja israelilaiset olivat pitäneet valittajaiset ja haudanneet hänet Ramaan, hänen kotikaupunkiinsa. Ja Saul oli poistanut maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät.
[4] Kokoonnuttuaan yhteen filistealaiset menivät Sunemiin ja leiriytyivät sinne. Silloin Saul kokosi kaikki israelilaiset, ja he leiriytyivät Gilboaan.
[5] Kun Saul näki filistealaisten joukot, hän pelästyi ja hänen sydämensä vapisi.
[6] Hän kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä.
[7] Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: »Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa.» Hänen palvelijansa vastasivat: »En-Dorissa on nainen, joka manaa henkiä.»
[8] Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa. Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: »Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon.»
[9] Mutta nainen vastasi hänelle: »Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?»
[10] Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: »Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä.»
[11] Nainen kysyi: »Kenet minun pitäisi manata esiin?» Saul vastasi: »Manaa Samuel.»
[12] Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: »Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!»
[13] Mutta kuningas vastasi: »Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?» Nainen sanoi: »Näen jumalolennon nousevan maasta.»
[14] Saul kysyi: »Minkä näköinen hän on?» Nainen vastasi: »Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan.» Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka.
[15] Samuel sanoi Saulille: »Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?» Saul vastasi: »Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä.»
[16] Mutta Samuel sanoi: »Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi?
[17] Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille.
[18] Sinä et totellut Herraa etkä tehnyt amalekilaisten maassa, mitä hänen vihansa vaati. Sen vuoksi Herra tekee nyt sinulle tämän.
[19] Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin.»
[20] Silloin Saul kaatui kauhistuneena maahan pitkin pituuttaan. Hän oli säikähtynyt Samuelin puheesta, ja hänen voimansa olivat lopussa, koska hän ei ollut syönyt leivän palaakaan koko sinä päivänä ja yönä.
[21] Nainen tuli Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Hän sanoi Saulille: »Minä, palvelijasi, tottelin sinua ja panin oman henkeni vaaraan noudattaessani sinun pyyntöäsi.
[22] Tottele sinä nyt palvelijaasi ja syö vähän leipää, jonka panen eteesi, niin saat voimia matkaasi varten.»
[23] Saul ei suostunut vaan sanoi: »En syö.» Mutta kun naisen lisäksi hänen omat palvelijansakin vaativat häntä syömään, hän taipui heidän tahtoonsa, nousi maasta ja istuutui vuoteelle.
[24] Naisella oli kotonaan juottovasikka. Hän teurasti sen kiireesti ja otti jauhoja, teki niistä taikinan ja paistoi happamattomia leipiä.
[25] Nämä ruoat hän toi Saulille ja hänen palvelijoilleen. He söivät ja lähtivät takaisin samana yönä.