[1] Sitten Daavid lähti, ja Jonatan palasi kaupunkiin.
[2] Daavid meni Nobiin pappi Ahimelekin luo. Ahimelek tuli säikähtyneenä häntä vastaan ja kysyi: »Miksi olet yksin? Miksi sinulla ei ole ketään mukanasi?»
[3] Daavid vastasi pappi Ahimelekille: »Kuningas on antanut minulle tehtävän. Mutta hän sanoi: ’Kukaan ei saa tietää mitään siitä tehtävästä, jota suorittamaan sinut lähetän ja jonka olen sinulle määrännyt.’ Palvelijoiden olen käskenyt tulla erääseen toiseen paikkaan.
[4] Onko sinulla täällä mitään ruokaa? Anna minulle viisi leipää tai mitä sinulla sattuu olemaan.»
[5] Pappi vastasi Daavidille: »Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista.»
[6] Daavid sanoi papille: »Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat.»
[7] Silloin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin uhrileipiä, jotka oli otettu pois Herran edestä silloin kun niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät.
[8] Siellä oli silloin pyhittäytymässä Herran edessä yksi Saulin miehistä, edomilainen Doeg, joka oli hänen paimentensa päällysmies.
[9] Daavid sanoi Ahimelekille: »Sattuuko sinulla olemaan täällä keihästä tai miekkaa? En ehtinyt ottaa mukaani miekkaa enkä muitakaan aseitani, kun kuninkaan antama tehtävä oli niin kiireellinen.»
[10] Pappi vastasi: »Täällä on Goljat Filistealaisen miekka, sen miehen, jonka sinä tapoit Elanlaaksossa. Se on tuolla efodin takana vaatteeseen käärittynä. Ota se, jos haluat. Muuta täällä ei ole.» Daavid sanoi: »Ei sen parempaa olekaan! Anna se minulle.»
[11] Samana päivänä Daavid jatkoi matkaansa paetakseen Saulin ulottuvilta ja tuli Gatin kuninkaan Akisin luo.
[12] Mutta Akisin miehet sanoivat kuninkaalleen: »Eikö se ole Daavid, tuon maan kuningas? Hänestähän naiset tanssiessaan lauloivat: – Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.»
[13] Daavid pani heidän puheensa merkille ja alkoi pelätä Gatin kuningasta Akisia.
[14] Siksi hän tekeytyi mielipuoleksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.
[15] Akis sanoi miehilleen: »Näette kai tekin, että mies on järjiltään. Miksi teidän piti tuoda hänet minun luokseni?
[16] Eikö täällä ole tarpeeksi hulluja muutenkin, miksi toitte vielä tämän hullun minun kiusakseni? Tämäkö minun pitäisi päästää hoviini?»