[1] Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään.
[2] Saul otti tuona päivänä Daavidin luokseen eikä päästänyt häntä enää palaamaan isänsä luo.
[3] Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.
[4] Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin.
[5] Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa.
[6] Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden.
[7] Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä: – Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.
[8] Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: »Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!»
[9] Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.
[10] Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.
[11] Saul ajatteli: »Minäpä naulitsen Daavidin seinään.» Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun.
[12] Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä.
[13] Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa
[14] ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.
[15] Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän.
[16] Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä.
[17] Saul sanoi Daavidille: »Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia.» Saul näet ajatteli: »Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi.»
[18] Daavid vastasi: »Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?»
[19] Mutta kun tuli aika, jolloin Daavidin piti saada vaimokseen Saulin tytär Merab, tämä olikin jo annettu meholalaiselle Adrielille.
[20] Saulin tytär Mikal rakastui Daavidiin. Tieto tästä miellytti Saulia,
[21] ja hän ajatteli: »Hänet minä annan Daavidille. Tulkoon hänestä ansa, joka saattaa Daavidin filistealaisten käsiin.» Niinpä Saul sanoi toistamiseen Daavidille: »Nyt sinusta tulee minun vävyni.»
[22] Omille miehilleen hän antoi käskyn: »Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: ’Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!’»
[23] Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: »Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies.»
[24] Saulin miehet kertoivat kuninkaalle, mitä Daavid oli vastannut,
[25] ja Saul neuvoi heitä sanomaan Daavidille: »Kuningas haluaa morsiamenhintana ainoastaan sata filistealaisten esinahkaa kostoksi vihollisilleen.» Itse asiassa Saul pyrki vain siihen, että Daavid sortuisi filistealaisten käsiin.
[26] Saulin miehet kertoivat Daavidille nämä sanat. Daavidista oli mieluisaa päästä tällä tavalla kuninkaan vävyksi, ja määräaikaa odottelematta
[27] hän lähti miehineen liikkeelle ja tappoi kaksisataa filistealaista. Daavid toi mukanaan heidän esinahkansa ja laski ne kaikki kuninkaan eteen päästäkseen kuninkaan vävyksi. Ja Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.
[28] Saul ymmärsi nyt, että Herra oli Daavidin kanssa. Mikal, Saulin tytär, rakasti Daavidia,
[29] mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan.
[30] Filistealaisten päälliköt jatkoivat edelleen hyökkäyksiään. Jokaisessa taistelussa Daavid menestyi paremmin kuin muut Saulin miehet, ja näin hän hankki itselleen suuren maineen.