[1] Portinvartijoiden osastot olivat seuraavat: Korahin suvusta oli Meselemja, Koren poika, Asafin jälkeläisiä.
[2] Meselemjan pojat: esikoinen oli Sakarja, toinen Jediael, kolmas Sebadja, neljäs Jatniel,
[3] viides Elam, kuudes Johanan, seitsemäs Eljoenai.
[4] Obed-Edomin pojat: esikoinen oli Semaja, toinen Josabad, kolmas Joah, neljäs Sakar, viides Netanel,
[5] kuudes Ammiel, seitsemäs Isaskar, kahdeksas Peulletai. Näin Jumala oli häntä siunannut.
[6] Hänen pojalleen Semajalle syntyi poikia, joista tuli sukunsa johtajia, sillä he olivat pystyviä miehiä.
[7] Semajan pojat olivat Otni, Rafael, Obed, Elsabad ja hänen veljensä Elihu ja Semakja, pystyviä miehiä.
[8] Obed-Edomin poikia ja heidän poikiaan ja veljiään oli yhteensä kuusikymmentäkaksi, ja he kaikki olivat pystyviä ja työssään tarmokkaita miehiä.
[9] Meselemjan poikia ja veljiä, pystyviä miehiä, oli kahdeksantoista.
[10] Myös Hosalla, joka oli Merarin jälkeläisiä, oli poikia. Simri oli päämies; vaikka hän ei ollut esikoinen, hänen isänsä oli asettanut hänet päämieheksi.
[11] Toinen oli Hilkia, kolmas Tebalja, neljäs Sakarja. Kaikkiaan Hosan poikia ja veljiä oli kolmetoista.
[12] Näiden portinvartijoiden osastoille oli tehtävät jaettu miesluvun mukaan. Vartijoiden tehtävänä oli palvella veljiensä tavoin Herran temppelissä.
[13] He arpoivat keskenään portit, ja pienet ja suuret suvut olivat tässä tasaveroisia.
[14] Itäinen portti tuli Selemjan osalle. Sitten heitettiin arpaa hänen pojalleen Sakarjalle, joka oli taitava neuvonantaja, ja hänen osalleen tuli pohjoinen portti.
[15] Obed-Edomille tuli eteläinen portti ja hänen pojilleen varastohuone.
[16] Suppimille ja Hosalle tuli läntinen portti ja Salleketportti, jonka kohdalta tie nousee rinnettä ylös. Vartiotehtävät jaettiin näin:
[17] itäpuolella oli joka päivä kuusi miestä, pohjoispuolella joka päivä neljä, eteläpuolella neljä ja kummankin varastohuoneen kohdalla kaksi miestä.
[18] Länsipuolella oli tien kohdalla neljä miestä ja Parbarissa kaksi.
[19] Nämä olivat Korahin ja Merarin sukuihin kuuluvien portinvartijoiden osastot.
[20] Muutamia näiden leeviläisten veljiä oli asetettu vartioimaan temppelin aarteita ja pyhiä lahjoja.
[21] Gersonin sukuun kuuluvan Laedanin jälkeläisistä olivat Jehielin pojat Laedanin sukuhaaran päämiehiä.
[22] Heistä kaksi, Setam ja hänen veljensä Joel, oli asetettu vartioimaan Herran temppelin aarteita.
[23] Muut aarteiden vartijat kuuluivat Amramin, Jisharin, Hebronin ja Ussielin sukuihin.
[24] Aarteiden vartijoiden päällikkönä oli Sebuel, Mooseksen pojan Gersomin jälkeläinen.
[25] Gersomin veljen Elieserin poika oli Rehabja, tämän poika Jesaja, tämän Joram, tämän Sikri, tämän Selomot.
[26] Selomot oli veljineen asetettu vartioimaan niitä pyhiä aarteita, jotka kuningas Daavid, sukujen päämiehet sekä tuhannenja sadanpäälliköt ja muut sotaväen päälliköt olivat pyhittäneet Jumalalle.
[27] Ne olivat sotasaalista, jonka he olivat pyhittäneet Herran temppeliä varten.
[28] Myös kaikki, mitä profeetta Samuel sekä Saul, Kisin poika, Abner, Nerin poika, ja Joab, Serujan poika, olivat Herralle pyhittäneet, oli Selomotin ja hänen veljiensä valvonnassa.
[29] Jisharin sukuun kuuluvan Kenanjan ja hänen poikiensa tehtäväksi annettiin toimia maallisissa asioissa israelilaisten virkamiehinä ja tuomareina.
[30] Hebronin sukuun kuuluva Hasabja ja hänen sukunsa miehet, tuhatseitsemänsataa pystyvää miestä, asetettiin hoitamaan sekä uskonnollisia että kuninkaan hallintoon kuuluvia asioita Jordanin länsipuolella asuvien israelilaisten keskuudessa.
[31] Hebronin sukuun kuuluva Jeria oli hebronilaisten päämies. Daavidin neljäntenäkymmenentenä hallitusvuotena heidät tutkittiin sukuluetteloiden mukaan, ja ilmeni, että Gileadin Jaeserissa oli joukko pystyviä tämän suvun miehiä.
[32] Kuningas Daavid asetti Jerian ja hänen sukunsa miehet, kaksituhattaseitsemänsataa pystyvää miestä, sukuhaarojensa päämiehiä kaikki, hoitamaan sekä uskonnollisia että kuninkaan hallintoon kuuluvia asioita Ruubenin ja Gadin heimon ja itäisten manasselaisten alueella.