[1] Daavid rakennutti itselleen taloja Jerusalemiin, ja hän määräsi myös paikan Jumalan liitonarkulle ja pystytti sitä varten teltan.
[2] Sitten hän sanoi: »Ainoastaan leeviläiset saavat kantaa Jumalan arkkua, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan sitä ja palvelemaan häntä ikuisesti.»
[3] Daavid kutsui kaikki israelilaiset Jerusalemiin, jotta he yhdessä noutaisivat Herran arkun siihen paikkaan, jonka hän oli sitä varten varannut.
[4] Hän kokosi myös Aaronin jälkeläiset ja leeviläiset:
[5] Kehatin sukua 120 miestä, päämiehenä Uriel,
[6] Merarin sukua 220 miestä, päämiehenä Asaja,
[7] Gersomin sukua 130 miestä, päämiehenä Joel,
[8] Elisafanin sukua 200 miestä, päämiehenä Semaja,
[9] Hebronin sukua 80 miestä, päämiehenä Eliel,
[10] ja Ussielin sukua 112 miestä, päämiehenä Amminadab.
[11] Sitten Daavid kutsui papeista Sadokin ja Abjatarin sekä leeviläisistä Urielin, Asajan, Joelin, Semajan, Elielin ja Amminadabin
[12] ja sanoi heille: »Leeviläisten sukujen päämiehet! Puhdistautukaa ja pyhittäkää itsenne ja veljenne ja tuokaa sitten Herran, Israelin Jumalan, liitonarkku paikkaan, jonka olen sitä varten valmistanut.
[13] Koska te ette viime kerralla olleet mukanamme, niin Herra, meidän Jumalamme, löi meitä. Emme osanneet lähestyä häntä oikealla tavalla.»
[14] Papit ja leeviläiset puhdistautuivat ja pyhittivät itsensä Herran, Israelin Jumalan, arkun noutamista varten.
[15] Sitten leeviläiset nostivat Jumalan arkun tankojen varassa olkapäilleen, niin kuin Mooses Herran sanan mukaisesti oli käskenyt.
[16] Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa heimolaisistaan laulajat laulamaan riemuvirsiä lyyran, harpun ja symbaalien säestyksellä.
[17] Tähän tehtävään leeviläiset asettivat Hemanin, Joelin pojan, ja hänen sukulaisistaan Asafin, Berekjan pojan, sekä lisäksi Merarin jälkeläisistä Etanin, Kusajan pojan.
[18] Heidän avustajinaan toimivat heidän heimolaisensa Sakarja, Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Unni, Eliab, Benaja, Maaseja, Mattitja, Elifelehu, Mikneja, Obed-Edom ja Jeiel, jotka olivat ovenvartijoita.
[19] Laulajista Hemanin, Asafin ja Etanin tuli helisyttää pronssisymbaaleja,
[20] Sakarjan, Asielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan tuli soittaa lyyraa korkeassa äänialassa
[21] ja Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Obed-Edomin, Jeielin ja Asasjan säestää laulua harpuilla matalassa äänialassa.
[22] Kenanja, leeviläisten laulajien päämies, johti laulua, koska hänellä oli siihen erityinen taito.
[23] Berekja ja Elkana olivat arkun vartijoina.
[24] Sebanja, Josafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser, jotka olivat pappeja, soittivat torvia Jumalan arkun edessä. Myös Obed-Edom ja Jehia toimivat arkun vartijoina.
[25] Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät kaikkien riemuitessa kuljettamaan Herran liitonarkkua Obed-Edomin talosta.
[26] Kun leeviläiset Jumalan avulla lähtivät kantamaan liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä.
[27] Daavid oli vaatetettu hienoimmasta pellavasta tehtyyn viittaan, ja samoin olivat vaatetetut arkkua kantavat leeviläiset, laulajat ja Kenanja, joka johti laulua. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka.
[28] Niin Israelin väki nouti Herran liitonarkun riemuhuutojen raikuessa ja torvien, trumpettien ja symbaalien, lyyrain ja harppujen soidessa.
[29] Mutta kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin tanssivan ja karkeloivan Mikal mielessään halveksi häntä.