Skip to content
Opens in a new window

[1] Daavid kysyi: »Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?»

[2] Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: »Oletko sinä Siiba?» Hän vastasi: »Palvelijasi on».

[3] Kuningas kysyi: »Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?» Siiba vastasi kuninkaalle: »Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan».

[4] Kuningas kysyi häneltä: »Missä hän on?» Siiba vastasi kuninkaalle: »Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa».

[5] Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista.

[6] Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, lankesi hän kasvoillensa ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: »Mefiboset!» Hän vastasi: »Tässä on palvelijasi».

[7] Daavid sanoi hänelle: »Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni».

[8] Niin tämä kumarsi ja sanoi: »Mikä on palvelijasi, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?»

[9] Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: »Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, minä annan sinun herrasi pojalle.

[10] Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että sinun herrasi pojalla olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni.» Ja Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.

[11] Siiba sanoi kuninkaalle: »Aivan niinkuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä». – »Niin, Mefiboset on syövä minun pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia.»

[12] Ja Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Ja koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita.

[13] Ja Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.

Toinen Samuelin Kirja — Chapters