[1] Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
[2] »Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
[3] Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
[4] ’Ylistetty olkoon Herra’ – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
[5] Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
[6] Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
[7] Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
[8] Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
[9] Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
[10] Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
[11] Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
[12] Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
[13] Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
[14] Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
[15] Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
[16] Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
[17] Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
[18] Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
[19] He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
[20] Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
[21] Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
[22] Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
[23] Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
[24] Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
[25] Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
[26] Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
[27] puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
[28] Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
[29] Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
[30] Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
[31] Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
[32] Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
[33] se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
[34] tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
[35] joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
[36] Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
[37] Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
[38] Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
[39] Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
[40] Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
[41] Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
[42] He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
[43] Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
[44] Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
[45] Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
[46] Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
[47] Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
[48] Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
[49] sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
[50] Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
[51] sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.»