[1] Vuoden vaihteessa, kuningasten sotaanlähtöaikana, lähetti Daavid Jooabin ja hänen kanssaan palvelijansa ja koko Israelin sotaretkelle; ja he hävittivät ammonilaisten maata ja piirittivät Rabbaa. Mutta Daavid itse jäi Jerusalemiin.
[2] Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
[3] Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: »Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo».
[4] Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa.
[5] Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: »Minä olen raskaana».
[6] Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: »Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria». Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
[7] Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi.
[8] Ja Daavid sanoi Uurialle: »Mene kotiisi ja pese jalkasi». Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä.
[9] Mutta Uuria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
[10] Kun Daavidille ilmoitettiin: »Uuria ei ole mennytkään kotiinsa», sanoi Daavid Uurialle: »Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?»
[11] Mutta Uuria sanoi Daavidille: »Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.»
[12] Niin Daavid sanoi Uurialle: »Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään». Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
[13] Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
[14] Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
[15] Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: »Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi».
[16] Piirittäessään kaupunkia Jooab asetti Uurian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan.
[17] Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Jooabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myöskin heettiläinen Uuria kuoli.
[18] Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut.
[19] Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: »Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut,
[20] niin kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: ’Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta?
[21] Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiviä hänen päällensä, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?’ Sano silloin: ’Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut’.»
[22] Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
[23] Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: »Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka.
[24] Silloin ampujat ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.»
[25] Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: »Sano näin Jooabille: ’Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se’. Rohkaise häntä näin.»
[26] Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, piti hän puolisolleen valittajaiset.
[27] Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.