[1] Sitten kaikki Israelin sukukunnat tulivat Daavidin luo Hebroniin ja sanoivat näin: »Katso, me olemme sinun luutasi ja lihaasi.
[2] Jo kauan sitten, Saulin vielä ollessa kuninkaanamme, sinä saatoit Israelin lähtemään ja tulemaan. Ja sinulle on Herra sanonut: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinä olet oleva Israelin ruhtinas’.»
[3] Ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas Daavid teki heidän kanssaan liiton Hebronissa, Herran edessä; ja sitten he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
[4] Daavid oli kolmenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi neljäkymmentä vuotta.
[5] Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta, ja Jerusalemissa hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa kolmekymmentä kolme vuotta.
[6] Ja kuningas meni miehinensä Jerusalemiin jebusilaisia vastaan, jotka asuivat siinä maassa. He sanoivat Daavidille näin: »Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkoittavat sinut sanomalla: ’Ei tule Daavid tänne’».
[7] Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin.
[8] Ja Daavid sanoi sinä päivänä: »Jokainen, joka surmaa jebusilaisen ja tunkeutuu vesijohdolle asti, hän voittaa ne sokeat ja ontuvat, joita Daavid vihaa». Sentähden on tapana sanoa: »Sokea ja ontuva älköön tulko taloon».
[9] Sitten Daavid asettui vuorilinnaan ja kutsui sen Daavidin kaupungiksi. Ja Daavid rakenteli sitä yltympäri, Millosta sisälle päin.
[10] Ja Daavid tuli yhä mahtavammaksi, ja Herra, Jumala Sebaot, oli hänen kanssansa.
[11] Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti sanansaattajat Daavidin luo sekä setripuita, puuseppiä ja kivenhakkaajia; ja nämä rakensivat Daavidille palatsin.
[12] Ja Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden.
[13] Ja Hebronista tultuaan Daavid otti Jerusalemista vielä useampia sivuvaimoja ja vaimoja. Ja Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.
[14] Ja nämä ovat niiden poikien nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa: Sammua, Soobab, Naatan, Salomo,
[15] Jibhar, Elisua, Nefeg, Jaafia,
[16] Elisama, Eljada ja Elifelet.
[17] Mutta kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, lähtivät kaikki filistealaiset etsimään Daavidia. Kun Daavid sen kuuli, meni hän alas vuorilinnaan.
[18] Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle,
[19] kysyi Daavid Herralta: »Menenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?» Ja Herra sanoi Daavidille: »Mene, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi».
[20] Niin Daavid tuli Baal-Perasimiin. Ja siellä Daavid voitti heidät ja sanoi: »Herra on murtanut viholliseni minun edessäni, niinkuin vedet murtavat». Siitä sen paikan nimeksi tuli Baal-Perasim.
[21] He jättivät siihen epäjumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä veivät ne pois.
[22] Mutta filistealaiset tulivat vielä kerran ja levittäytyivät Refaimin tasangolle.
[23] Niin Daavid kysyi Herralta, ja hän vastasi: »Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta.
[24] Ja kun kuulet astunnan kahinan balsamipuiden latvoista, niin ryntää nopeasti, sillä silloin Herra on käynyt sinun edelläsi tuhotakseen filistealaisten leirin.» Daavid teki, niinkuin Herra oli häntä käskenyt; ja hän voitti filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta aina Geseriin saakka.