[1] Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.
[2] Veljeni, pitäkää pelkkänä ilo na niitä monenlaisia koettelemuksia, joihinjoudutte.
[3] Tehän tiedätte, että kun us konne selviytyy koetuksesta, tämä kas vattaa teissä kestävyyttä.
[4] Ja kestävyys johtakoon täy delli seen tulokseen, jotta olisitte täy delli siä ja eheitä, ette vajaita mil tään kohden.
[5] Jos kuitenkin joltakulta teistä pu uttuu viisautta, pyytäköön sitä Ju malalta. Hän on saava pyytä män sä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
[6] Mutta pyytäköön uskossa, lain kaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
[7] Älköön sellainen luulko saa van sa Herralta mitään,
[8] kahtaalle horjuva ihminen, epä vakaa kaikessa mitä tekee.
[9] Olkoon alhainen veli ylpeä sii tä, että on saanut korkean arvon,
[10] rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka.
[11] Aurinko nousee, ja helle kui vattaa ruohon. Kukka putoaa maa han, ja sen kauneus on men nyt tä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa.
[12] Autuas se, joka ko ett ele muksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elä män. Ju mala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.
[13] Älköön kukaan kiusauksiin joud ut tuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pa han kiu satta vissa, eikä hän itse kiusaa ketään.
[14] Jokaista kiusaa hänen oma hi monsa; se häntä vetää ja houkutte lee.
[15] Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.
[16] Älkää eksykö, rakkaat veljet!
[17] Jokainen hyvä anti ja jo kai nen täydellinen lahja tulee yl hääl tä, tai vaan tähtien Isältä, jonka luo na ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
[18] Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
[19] Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuu le maan mutta hidas puhumaan ja hidas vi haan,
[20] sillä miehen viha ei johda oi keu den mukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.
[21] Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ot ta kaa vas taan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa tei dän sielunne.
[22] Toteuttakaa sana tekoina, äl kää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne.
[23] Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omi en kasvojensa piirteitä.
[24] Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on.
[25] Mutta se, joka kiinnittää kat seensa vapauden täydelliseen la kiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuu le ma ansa vaan tekee sen mukai ses ti, ja kerran hän on saava kii tok sen siitä mitä tekee.
[26] Jos joku luulee olevansa Ju ma lan palvelija mutta ei pysty hillit se mään kieltään, hän pettää it sen sä ja hänen jumalanpal veluksensa on turha.
[27] Puhdasta, Jumalan ja Isän sil mis sä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella it sen sä niin, ettei maailma saastuta.